Takaisin kotiin

Törkeän aikainen aamuherääminen ja taksilla lentokentälle. Tällä kertaa löydettiin Dinersin lounge, jossa saatiin aamupalaa ennen koneen lähtöä. Parin tunnin lento Kööpenhaminaan ja siellä vaihto Turun koneeseen. Turussa platalle plätsähdettyä vastassa oli kotoinen räntäsade. Tervetuloa Suomeen!
Äiti ja isä olivat vastassa ja saatiin kyyti kotiin, jossa oli siivottu, laitettu lämmöt päälle ja täytetty jääkaappia. Kyllä kelpaa. Kahvittelun jälkeen mentiin Tapsan kanssa vielä nauttimaan kotisaunan lämmöstä.
Kiitoksia mielenkiinnosta kaikille blogia seuranneille. Kyllä Suomikin on ihana paikka (jos ei katso ulos ikkunasta)..

Takaisin Eurooppaan

Torstaiaamuna aikainen herätys ja pakkaaminen. Check-out ja aamiaiselle, vene tuli hakemaan puoli yhdeksältä. Haikein mielin lähtö paratiisisaarelta, kotona luvassa hiukan erilaiset ilmat. Lisäjännitystä matkaan toi se, ettei niitä meidän lentolippuja Wien-Kööpenhamina-Turku-reitille oltu vieläkään kirjoitettu. No, mentiin niillä lipuilla, jotka oli. Malella suostuivat selvittämään laukut Turkuun asti, mutta arvattiin, että tullaan jäämään Wieniin. Vaihtoaika siellä oli huikeat 20 minuuttia. Kun sitten ei siihen koneeseen ehditty, saatiin lentoyhtiöltä hotelliyö taksimatkoineen. Yöpaikka sijaitsi 20 kilometrin päässä Wienistä ja oli enemmänkin kongressikeskus kuin hotelli.
Matkalla hotellille saatiin suru-uutinen Suomesta. Mirjam oli kuollut tiistaina. Tieto tuli melkoisena yllätyksenä. Ankeassa säässä, hotellissa ja tunnelmissa varsinkin Hannan olisi tehnyt mieli vain käpertyä peiton alle itkemään. Oltiin kuitenkin sovittu näkevämme Jääskeläisen Jyrki ja Sari kaupungilla. Otettiin taksi Wienin keskustaan (40 euroa, auts) ja mentiin raatihuoneentorin joulumarkkinoille. Kauniisti valaistussa jouluisessa kojuviidakossa skoolattiin klühweinilla Mirjamin muistolle.
Jyrki ja Sari tavattiin Cafe Landtmannissa, jossa juotiin kupilliset kaakaota ja syötiin apfelstrudelia ja torttua.
Jutusteltiin tunnin verran kuulumisia ja sen jälkeen saatiin kyyti hotellille. Suoraan peittoihin. Aamulla tulee taksi klo 5.30.

Viimeinen päivä paratiisissa

Keskiviikkoaamulla olisi nukuttanut pidempäänkin. Aamulla kuitenkin taas sukellukselle. Kohteena Maagiri Thila, jossa taas kauniita koralleja, mureenoja ja muita vesipetoja. Täällä sukelluksilla on loistava palvelu. Ainoa asia, joka pitää itse tehdä, on hypätä veneeseen ja siellä koota välineet. Kaikki muu hoidetaan puolesta. Kamojen keräys ja tuonti veneeseen, pullojen nostelut, sukellukselta tulon jälkeen kamat autetaan pois päältä, puretaan, kannetaan maihin ja pestään.
Sukelluksen jälkeen käytiin vielä punttisalilla. Loppupäivä menikin Hannalla kirjan ja päiväunien merkeissä, Tapsa innostui vielä snorklailemaan ja videoimaan lähiriutan elämää. Illaksi mentiin vielä Sunset Cruiselle, jossa nähtiin matkan ensimmäiset delfiinit. Sieltä illalliselle Ocean Grill -ravintolaan ja vielä Beach Bariin katsomaan henkilökunnan malediivilaismusiikki ja -tanssiesitystä.

Kaksi sukellusta

Aamiaisen jalkeen taas sukeltamaan laheisilla riutoille. Talla kertaa vuorossa olivat Nassimo Thila ja Lankan, jossa oltiin oltu jo aikaisemmin. Mukana nyt Hannan ostama pokkarikamera vedenpitavassa kotelossa, jonka Tapsa askarteli kannykalle sopivaksi filmin loputtua. Iltapaivalla testailtiin kamerakotelopurkkaviritysta ja todettiin, etta hyvin toimii. Saatiin upeita kuvia, muttei onnistuttu niiden julkaisemisessa suoraan kannykasta. Tietokone hajosi eilen, joten ollaan nyt pelkan puhelimen varassa, mika ei varsin helpota elamaa. Illalla mentiin cocktail ja canape tilaisuuteen, jossa tutustuttiin englantilaiseen laakaripariskuntaan Taraan ja Samiin. Jatkettiin yhdessa illalliselle. Hauska ilta.

Back Faru

Aamun sukelluspaikkana oli Back Faru. Ihailtiin virran vietavana koralli rinnetta ja perusakvaariokalaston ohella nahtiin leopardi mureena ja kilpikonnia. Sukelluksen jalkeen kavaistiin puntisallilla ja pikku levon jalkeen viela snorkkeloimassa omasta rannasta.  Lounaan jalkeen kaaduttiin sankyyn kaiken rehkimisen paatteeksi. Ilalla viela ostoksille ja kuuntelemaan meribiologia.

Lankan

Aamiaiselle heti seiskalta, jotta ruoka ehti laskea ennen sukellusta. Puoli yhdeksältä lähdettiin Lankan-nimiselle paikalle. Sukelluspullojen venttiilit olivat hiukan erilaiset kuin Jenkeissä, mutta saatiin kuitenkin kamat kunnialla kasaan. Alhaalla meitä odotti ensin hai ja sitten neljä suurta mantaa eli paholaisrauskua. Parkkiin pohjaan 21 metrin syvyyteen katselemaan rauskujen lentoa parhaimmillaan käsivarren mitan päässä. Ilmat alkoivat käydä vähiin Tapsalta 40 minuutin kohdalla ja palailtiin kaikki hiljakseen pintaan.Tapsa kulutti ilmaa 30 % enemmän kuin Hanna.

Bungalowille ja omaan rantaan lepäilemään ennen ohjattua snorkkelointiretkeä saarta ympäröiville riutoille. Yllättäen retki suuntasikin suoraa omaan rantaamme meille tuttuihin maisemiin. Omassa rantavedessä olimme jo nähneet Black Tip -hain poikasen, mutta aallonmurtajan takana saatiin ihan lähelle kaksi täysikasvuista White Tip -haita. Pikkuisen pelottavaa, vaikka kintuissa pyörineet hait eivät  paljon yli metrisiä olleetkaan.

Soitettiin Aavalle ja saatiin hyvä skypeyhteys ja vietiin Aava kierrokselle rantaan, jossa taas pikkuhai odotteli meitä. Aika riemastuttavaa kokemuksien jakamista. Puheltiin niitä näitä ja sovittiin, että seuraava etelänloma vietetään Malediiveillä. Lounas rantabaarissa ja viininmaistajaiset altaalla. Illallissuunnitelma oli pakko luopua, koska illallistarjoilu alkaa vasta kello 19.00 eli noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Niin myöhään ei olla kertaakaan oltu hereillä..

Relaxing

Aamulla herättiin auringonnousun aikaan melkein kellon ympäri nukkuneina. Aloitettiin päivä reippaasti punttisalilla. Aamiaiselle ja skypettelyä lumisateiseen Suomeen. Meri veti taas puoleensa ja päädyttiin snorkkeloimaan saaren toiselle puolelle asti. Saarta kiertää kiva riutta, joka on ensin matalaa ja sitten syvenee äkkiä pariin-kolmeenkymmeneen metriin. Olo on kuin olisi keskellä Jacques Cousteaun Merten Salaisuuksia. Kalat täällä ovat tosi uteliaita ja tulevat lähelle. Harmi, kun ei ole vedenalaista kameraa.

Snorkkeliretken jälkeen nautitiin lasilliset Beach Barissa ja päätettiin ottaa relasti loppupäivä. Rantatuoleille kirjojen kanssa. Kurumballa on pikkuinen kirjasto, josta löytyi Hannalle suomenkielinen dekkari. Ihanan lököä!

Käytiin varaamassa viimeiseksi illaksi Sunset Cruise, jossa toivottavasti nähtäisiin delfiinejä. Huomisaamuksi varattiin eka sukellus klo 8.30. Edellisestä kerrasta on jo kaksi kuukautta. Juteltiin tämän päivän aamusukeltajien kanssa. He olivat nähneet isoja mantarauskuja. Toivottavasti osuisi meillekin muutama huomiselle.
Ei taskaan jaksettu odottaa illalliselle asti. Syötiin kylläkin hyvin, mutta taas seiskan jälkeen peittoihin. Ei näköjään vanha jaksa..

Malediivit Kurumba

Aamulla herätys kuudelta ja taksilla lentokentälle. Oltiin hankittu toisiksi luottokorteiksi Dinersit, joilla pääsee lentokenttäloungeihin ja vasta Singaporen kentällä päästiin käyttämään niitä ensimmäistä kertaa. Tapsa sai aamukonjakin ja Hanna ananasmehua. Tarjolla olisi ollut aamupalaakin, mutta oltiin syöty jo hotellilla. Lento meni mukavasti leffoja katsellessa. Laskeuduttiin Maleen hiukan ennen puoltapäivää. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen meitä odotti pikavenematka Kurumbaan Vihamanafushi-atollille.
Saari on niin pieni, että kierrettiin se kokonaan puolessa tunnissa. Saatiin oma pikku bungalow parinkymmenen metrin päästä rannasta. Huoneessa on ihana ulkoilmakylppäri ja -suihku.

Matkalaukkujen purkamisen jälkeen räpylät jalkaan, maskit naamaan ja tekemään tuttavuutta paikallisen vesieliöstön kanssa. Hanna onnistui näkemään pienen valkoisen haivauvelin heti alkumetreillä. Lähiriutalla nähtiin merimakkaroita ja meritähtiä, iso mureena ja hirmuinen määrä muita kaloja. Jos 'kotiriutta' on tällainen, mitähän tulee vastaan pullot selässä!
Varsinaiset ravintolat aukeavat illalliselle vasta seitsemältä ja meitä alkoi nukuttaa jo viiden aikoihin. Käytiin iltapalalla allasravintolassa ja päädyttiin unten maille jo kuuden aikoihin.

Singapore Sling

Torstaiaamulla reippaasti punttisalille polttamaan eilisiä herkkuja. Seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kiertämään saarta polkupyörillä. Pyörävuokra oli kuitenkin niin suolainen, että taksilla sama matka tulisi moninkerroin halvemmaksi. Saatiinkin hauska taksikuski, joka vei meidät saaren toisen päähän katselemaan, miten täällä rikkaat asuvat. Alue on periaatteessa suljettu, mutta kuski oli sitä mieltä, että kun on länsimaalaisia kyydissä, niin päästävät kuitenkin porttien läpi. Aristokraattisen näköisenä nyökytellen portinvartijoille huijaus menikin läpi. Alue oli sellainen superpapinsaari, tiuhaan isolla rahalla rakennettu ja koristeltu Maseratein, Lamborginein ja Porschein, joilla pääsee mukavasti alueen golf-kentälle ja jahtisatamaan. Pikavisiitti Universal Studios Sentosa resorttiin ja epätoivoinen monorail-retki Vivo-kauppakeskukseen tuliaisostoksille. Maailmasta on vaikea löytää globaalisti käyttökelpoista tuotavaa, jota ei jo olisi saatavilla kaikkialla. Globaalit merkit hallitsevat katukuvaa lähes poikkeuksetta. Mitä Karl Marx mahtaisi sanoa tästä?

Singapore Sling oli pakko saada Raffles Long Barista. Maailman kuuluisin paukku, maailman kuuluisimman hotellin baarista oli tyttömäisestä ulkonäöstään huolimatta oikein juotavan makuinen. Juotiin drinkit ja syötiin pähkinät samaan taxiin Sentosalta hyppänneen brittipoikueen, Jameksen ja Sebastianin kanssa.

Illalliselle Sanghai Riverin rantaan. Chili Crab oli hyvää, mutta sotkuista syötävää. Päätteeksi vielä tuliaisostoksille myöhäisillan rantakuhinaan. Taxilla puoliltaöin takaisin Shangri'la -hotelliin.

Sentosa-saari

Aamulla ylös, pikasuihku ja pakoon hotellista. Taksilla Sentosa-saarelle, jossa odotti Shangri-La. Huone ei ollut vielä valmis, mutta päästiin poolille odottelemaan. Juotavaa ja jäätelöä aamupalaksi allasbaarista ja uimaan. Huoneeseen hetkeksi lepäilemään ja sitten testaamaan punttisalia.

Illalla lähdettiin kävelylle rantaan ja saaren keskustaan. Käytiin näköalahissi SkyRidessa, joka oli entinen hiihtohissi jostain Itävallasta. Saarelta löytyi myös tekoaaltoaltaita, joissa voi surffata. Näytti hauskalta ja helpolta, mutta totuus on varmaan toinen.
Illallinen hotellin ravintolassa, liikaa hyvää ruokaa ja hauska livebändi.

From heaven to hell

Aamulla punttisalille, saunaan ja poolille uiskentelemaan ja ottamaan kuvia. Maailman korkein infinity-allas oli uskomaton kokemus. Siellä uiskentelet pilvenpiirtäjien seassa. Ei se nyt ihan hakkaa luistelua metsässä, mutta poikkeaa kyllä aikalailla arkikokemuksista. Sovittiin myöhäinen check-out ja vietettiin aamupäivä altaalla ja club loungessa aamiaispöytien ja tarjoilijoiden hemmoteltavana. Kannattaa jättää pekonit ja kokkelit syömättä, jos tarjolla on graavia purjekalaa ja muita herkkuja, joita et ole ennen nähnyt.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niinpä meillekin tuli lähtö keskustahotelliin seuraavaksi kolmeksi yöksi. Hotels.comin kuvaelmissa neljän tähden hotelli näytti oikein hyvältä, mutta meille sieltä ensin osoitettu huone oli lähinnä maakuoppa, jonka kokolattiamatolla oli näkyvää hometta. Pohjalta ponnistettiin kolmen muun huoneen kautta hotellihuoneen tunnusmerkit täyttävään ihan hyvän näköiseen majoitukseen ja lähdettiin keskustaan kävellen. Tapsan kunto romahti kesken retken ja jouduttiin palaamaan taksilla hotelliin. Parin tunnin torkkujen jälkeen molempien silmät punoittivat ja olo oli muutenkin kuin maahan lyödyllä madolla. Hotellin aulan pistävää hajua ei enää esiintynyt neljännen kerroksen huoneessa, mutta vanhoina homekoirina tunnistimme oireet homeesta johtuviksi. Päätettiin vaihtaa hotellia hinnalla millä hyvänsä. Suostuivat hyvittämään kaksi edessä olevaa jo maksettua päivää ja varattiin uusi hotelli tuleviksi päiviksi Sentosa -saarelta.

Käytiin vielä illalla kolmen tunnin retkellä keskustassa ja syötiin ihan mukavasti italialaisessa ravintolassa, joka oli oudosti nimetty Persepolikseksi. No ruoka oli kuitenkin hyvää ja hinnat kohdallaan. Homehotelliin nukkumaan puolen yön jälkeen.

Singapore - Marina Bay Sands

Yölennolla Tokiosta Singapore Airlinesilla Singaporeen. Anivarhain perillä.. Rajamuollisuuksien ja aamukahvin jälkeen shuttlebussilla hotellille. Ensivaikutelma on kuin olisi jossain golf-resortilla. Koko ympäristö on ihan viimeisen päälle hoidettu tässä maassa, jossa bruttokansatuote/capita on yli 100 000 dollaria eli toiseksi eniten maailmassa heti Norjan jälkeen.
Ei työttömyyskorvauksia eikä eläkejärjestelmää. Sairaanhoito pääasiassa omin pakkosäästetyin varoin.

Varhaisesta aamusta huolimatta meidät checkattiin heti sisään hotelliin ja saimme väliaikaiset avaimet siksi kunnes huoneemme olisi valmis. Loistava aamiainen Marina Bay Sandsin komentosillan club roomissa. Huone ja huoneen vaihto. Ensimmäinen oli merinäkymin ja toinen saatiin täydellisin lahti/kaupunkinäkymin. Päätettiin, ettei lähdetä mihinkään tästä loistohotellista ennen kuin on pakko. Torkkujen jälkeen punttisalille, saunaan ja uimaan infinity-altaalle 57. kerrokseen. Levänneinä ja reippailleena hotellin cocktails and canapé -tunnille nauttimaan shampanjasta, viinistä ja väkevistä sekä loistavasta canapé-pöydästä. Hyvillä mielin huoneeseen. Syvällinen keskustelu vei Hannan mukanaan yli 10-tuntiseen yöuneen heti kahdeksan jälkeen. Tapsa surffaili vielä hetken ennen samaan seuraan liittymistä.

Sayonara Tokyo

Aamulla ajoissa ylös ja aamiasen kautta kaupungille vaihteeksi kirkkaaseen säähän. Unohduttiin Tokyo World Trade Centerin observation deckille katselemaan kaupunkia ja Fuji-vuoren lumihuippua sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Iltapäiväksi takaisin Park Hotellin lobbyyn soittamaan Aavalle, joka jutusteli suloisen aamu-unisena Brysselistä. Harrikin osui Skypeen ja vahvisti Heleniuksen voiton tuomaripeliksi. Seuraavaksi edessä parin tunnin matka Narita-lentokentälle ja yhdeksän tunnin lento Singaporeen, jossa odottaa viiden tähden hotelli Marina Bay Sands kolmen pilvenpiirtäjän yhdistävine kattolaivoineen ja uima-altaineen. Sayonara Tokyo.

Tokyo Motor Show 2011

Aamulla lähdettiin autonäyttelyyn. Ilma oli kylmä ja sateinen, mutta urheasti oltiin paikalla 20 minuuttia näyttelyn aukeamisen jälkeen, joka osoittautui melkoiseksi virhearvioinniksi. Puoli Tokiota oli koittanut kymmeneksi ja tönötti meidän kanssa kilometrin jonossa. Kaatosade piiskasi meidät jonosta lämmittelemään ja lohduttautumaan läheisen kauppakeskuksen Mäkkärille. Syötiin matkan ensimmäiset ja viimeiset MacDonalds -ateriat. Kuivuttuamme ostimme sateenvarjon ja sadetakit ja suuntasimme takaisin nyt murto-osaan kutistuneeseen jonoon Japanin tavisten kanssa. Katsastettiin laatumerkit koristetyttöineen. Pari Aavan ja Alisan vähän kasvanutta inkarnaatiota poseerasi VW:n osastolla. Samalta osastolta löytyi myös Hannan lapsuuden pikkubussi hiukan modernimpana versiona.
Näyttelyn jälkeen hiivittiin hotelliin laiskottelemaan ja vähän suunnittelemaan tekemisiä koto Suomessa. Haettiin eväät lähikaupasta ja illastettiin vaihteeksi hotellihuoneessa. Kivaa, hyvää ja hauskaa.

Lepopäivä Tokiossa

Aamulla herättiin viimaan ulkona ja päätettiin ottaa rauhallisesti. Surffailtiin talousteemojen parissa ja vaihdettiin hotellia nyt Park Hotel Tokyon 30. kerrokseen. Kiva, mutta pienehkö huone kaupunkinäkymin. Varattiin Malediivien hotelli ja suunniteltiin aktiviteetit viimeiseksi viikoksi. Laiskoteltiin ja lähdettiin illalliselle naapuripilvenpiirtäjän 46. kerrokseen. Aika suolaisen hintainen viiden ruokalajin menu sisälsi pääruokana Japanin härkää, joita hinnasta päätellen liikuskelee saarella vain jokunen. Se oli kuitenkin hyvää ja näkymät olivat ikimuistoiset. Yömyöhään klo 23.00 hotelliin nukkumaan. Leppoisaa ja mukavaa.

Autoja ja outletia

Aamu aloitettiin vakaalla aikomuksella vierailla Tokion autonäyttelyssä. Paikan päälle päästiinkin, mutta kävi ilmi, että arkipäivät oli varattu vain lehdistölle. Hetki yritettiin vääntää itseämme sisään, mutta portinvartijatäti oli tiukkana. Sääkin oli kylmä ja sateinen, mielialat olivat lievästi sanoen matalalla. Matkalla metrolla takaisin kaupunkiin pongattiin outlet, johon päätettiin mennä lämmittelemään.
Kyseinen rakennus osoittautuikin vallan vängäksi paikaksi. Tarjolla oli roomalaistyylinen kauppakuja piazzoineen ja kokonainen osasto täynnä vanhoja autoja.

Päivä kului mukavasti Historic Garagessa ja kauppakaduilla, vaikka ei mitään ostettukaan.
Illaksi järjestettiin kodikas leffailta käymällä juusto- ja punaviiniostoksilla ja hankkimassa koodi hotellin leffatarjontaan.

Asakusa ja museoita

Päivä päätettiin aloittaa käymällä vanhassa Asakusa-kaupunginosassa. Metrosta noustua vastassa oli outo yhdistelmä turistirihkamakujaa ja vanhoja temppeleitä. Sensoji-temppelistä olisi saanut ostaa päivän ennustuksen pikkuruisista laatikostoista, mutta ennustus oli vain japaniksi, joten jätettiin väliin.

Asahi-panimon rakennus on kuuluisa 'kultaisesta liekistään'. Jostain syystä tuo liekki makaa rakennuksen päällä poikittain. Tokiolaiset itse kutsuvat sitä 'kultaiseksi kakkakikkareeksi'.

Tokion kansallismuseossa oli taas pytty poikineen ja lisäksi paljon hienoja, japanilaisia miekkoja. Yhtään Hattori Hanzoa ei löydetty. Lounas nautittiin pikkuisessa japanilaiskuppilassa, jossa istuttiin perinteisesti lattialla. Paikat puutui..

Vielä sumomuseoon, jossa seurattiin sumo-ottelua, tosin vain TV:stä käsin. Varsinaisella sumopainiareenalla olisi ollut illalla heavykonsertti. Paikka alkoikin täyttyä roolipukuisista, kasvomaalatuista Lordin ja KISS:n välimaastossa olevista hassuista japanilaisnuorista.
Illallinen japanilaiseen tyyliin tempuroineen ja nuudeleineen. Kallista eikä edes kovin meidän makuun. Hauska paikka kuitenkin.