Sequioa National Park

Aamupesut ja auringon noustua vinkuratietä kohden Sequioaa, jossa kasvaa maailman suurin puu, joka on samalla maailma suurin elollinen orgaani. Pakko nähdä, kun lähellä oltiin. Muutaman tunnin ajo ja sisään kivaan motelliin uima-altaineen ennen puolta päivää. Lounas ja männikköön. Isoja olivat nämäkin. Park visitor centerissä törmättin kahteen suomalaispariskuntaan, jotka olivat kolmen kuukauden asuntoautoretkellä Jenkeissä. Iltapäiväksi poolille ja ribs-illallinen Cider Mill -ravintolassa.

Death Valley

Aamupunttisali, aamiainen poolilla, check-out Las Vegas ja konepelti kohden Death Valleytä puolilta päivin. Death Valley on nimensä mukaan todellinen kuoleman laakso, jonka pohjalla on Bad Water niminen suolakenttä 100 metriä meren pinnan alapuolella.  Dantes view ja Devils cornfield olivat paikan nähtävyyksiä. Ajeltiin tunnelman vuoksi katto auki ja lämpöä mitattiin laakson pohjalla 110 Fahrenheittia eli 44 Celsiusta. Tuuli oli yhtä virkistävää kuin puhallus saunassa. Death Valleysta oli tarkoitus jatkaa suoraan Sequioa National Parkkiin, mutta matkan teko kesti kuumottavasti aiottua pidempään ja jouduttiin yöpymään matkan varrella aika kälyisessä motellissa (60 dollaria/yö).

Grand Canyon

Ylös 7.30 ja tavoitteena päästä liikenteeseen 8.00 niin, että oltaisiin Grand Canyonilla puolilta päivin. Lähtö viivästyi hieman ja matkaan päästiin 8.30. Keula kohden erämaata ja aurinkoa. Huoltoasemalta aamiainen lusikoitavaksi autossa. Hanna syötti, Tapsa ajoi. Pysähdys Grand Canyonin lentokentällä ja helikopterilentojen hintojen ja reittien vertailua. Sisälle kanjoniin ei saa täällä South Rimissä lentää vaan koptereiden on pysyttävä kanjonin reunamilla. Päätettiin jättää väliin ja autolla Grand Canyon Villagen visitor centeriin. Orientaatiofilmi ja sitten kanjoniin kiipeilemään. Matkaa kanjonin reunalta Colorado-joelle pystysuunnassa mailin verran. Edestakaiseen retkeen varattava kaksi päivää. Ei menty, vaikka mieli teki. Tyydyttiin ihailemaan maisemaa ylhäältä käsin ja ihailtavaa kyllä riitti. Käveltiin kanjonin reunaa nelisen kilometriä, lounastettiin ihan hyvin yllättäen kohtuu hinnalla. Paluumatkalla taivasteltiin ensin auringonlaskua ja myöhemmin sivutieltä Milky Waytä, joka oli maitosumuinen erämaan yössä. Takaisin hotellilla 22.00. Vaikka matkalla oltiin opeteltu Texas Holdemin sääntöjä, se korttipeli ei vedellyt yhtä paljon kuin sänky.

Las Vegas

Laiskiaisaamu, kylvyn ja laiskottelun kautta poolille aamiaiselle ja uiskentelemaan. Puoliltapäivin kaupungille, liput 30-vuotta Las Vegasissa pyörineeseen Jubilee showhun, äyriäisillallinen Mon Ami Gaby -ravintolassa Bellagio -hotellia vastapäätä. Elämän ensimmäiset osterit molemmille. Ei niin iljettävää kuin luulisi. Klassisen kabareen (paljasta pintaa ja strutsinsulkia) jälkeen kunnioitusta herättävä yritys adaptoitua Las Vegasin kasinoiden sykkeeseen. Ei onnistunut, kun kumpikaan ei ole koskaan pelannut mitään uhkapeliä ja hedelmäpelitkään eivät toimineen kolikoilla. Sovittiin, että huomisillaksi opetellaan jonkin korttipelin säännöt ja lähdetään tekemään rahaa pelipöytiin. Välissä ajateltiin käväistä Grand Canyonilla omalla (vuokra) autolla, vaikka tarjolla vuokrattavaksi olisi ollut myös avo-Ferrari 355 ja muita vastaavia.

Queen Mary ja Las Vegas

Aamupunttisali eikä aamiaista. Virhe. Paha lounas eilen niin houkuttelevalla laiturilla, josta näkyi Queen Mary, maailman ainoa romuttamaton Atlantic Steamer vuodelta 1936, oikea tuhat jalkainen. Sillä pääsi aikanaan alle viidessä päivässä Atlantin yli huippunopeuden ollessa lähes 40 solmua ja marssinopeuden 28,5 solmua. Sota-aikana alus sai lempinimen Grey Ghost mutkitellessa Atlanttia parhaimmillaan yli 16000 liittoutuneiden sotilasta kyydissään. Hitler lupasi 250 000 dollaria sen aluksen kapteenille, joka upottaa Queen Maryn. Ei uponnut ja on ollut vuodesta 1967 Long Beachilla hotellina ja nähtävyytenä.

Neljän tunnin ajo läpi erämaan ja Las Vegasiin saavuttiin vasta auringon jo mentyä mailleen. Las Vegas valoineen on upea näky öisessä erämaassa. Yöksi pilkkahintaiseen viiden tähden hotelliin.

Los Angeles, Hollywood ja Long Beach

Aamulenkki nilkutellen Santa Barbaran rannalla, loistava complimentary aamiainen ja menoksi kohden Los Angelesia. Matkalla pysähdyttiin Malibussa beachillä ja yritettiin syödä lounaaksi sushia. Ei saatu. Venice beachin kautta Los Angelesiin aika nälkäisinä ja päättäväisinä sushi-lounaan suhteen. Google ja Maps ja TomTom ohjasivat meidät Little Tokio Malliin sushin perässä. Amerikassa sushia syödään 11-14 ja 17.30-22 välisinä aikoina ja ravintola Little Tokiossakin oli kiinni. Japanilaisen tavaratalon ruokaosastolta löytyi kuitenkin sushi-tiski ja pikku pöydät eväiden särpimiseksi. Aivan uskomaton paikka kaikkine japanilaisinen tarjoomineen ja ihmisineen. Parasta sushia so far. Sorry Kado kauppahallissa, hävisit tälle.

Vatsat täynnä tyyväisinä ihmettelemään Los Angelesia. Aika laaja, hajanainen ja lättänä kaupunki, jonka keskusta on autio liikepilvenpiirtäjäkorttelisto. Sellainen super-Pasila. Beverly Hills, Hollywood-kyltti ja Hollywood boulevard oli pakko bongata. LA on ihan turha kaupunki. Älä mene sinne.

Illaksi Anaheimin viereen Long Beachille noin 50 kilometrin päähän LA:n kauhuista. Neljän tähden hotelli pilkkahintaan (129$), illallinen Bubba Gump -ravintolassa, vilkasta yöelämää ja maagista tunnelmaa valaistuilla laitureilla. Tosi kivaa. Nukkumaan vasta puolen yön jälkeen.

Monterey, Whale Watchers ja Santa Barbara

Rantasumuun aamulenkille. Ranta vasemmalla, käännökset oikeaan golf-kentän reunoja pitkin ja et voi eksyä. No, me voitiin. Kevyeksi tarkoitettu lenkki venähti yli tunnin mittaiseksi ja takaisin löydettiin vain tietä kysymällä. Aika väsyneenä aamiaiselle ja kohden Santa Barbaraa. Pikaiset pysähdykset Dodin romuautomyymälään, Whale Watchers baariin lounaalle (pahaa ja kallista), Los Alamon Union Hotellin 1880 avattuun saluunaan, jossa kuvattu Paul McCartneyn ja Michael Jacksonin video "say, say, say".

Santa Barbarassa Brisas del Mar -motelliin rannan ja keskustan tuntumaan. Complimentary viinit ja juustot kuonoon ja kaupunkiin Arigato sushille. Kaikki tämä hyvää ja edullista.

Check out SF ja Monterey

Rento aamu Skypessä Hannan vanhempien, Sarin ja Aavan kanssa. Myöhäinen aamiainen, pyykkäystä ja siivousta ja pakkailua iltapäivään saakka, jolloin käännettiin Mustangin keula kohden etelää tarkoituksena ajaa viikossa Los Angelesiin, Las Vegasiin ja ehkä Arizonaan Grand Canyonille. Kilometrejä olisi tulossa melkein kolme tuhatta. Saa nähdä ehtiikö ja jaksaako koko kierrosta. Ajettiin ensin SF:n läpi Highway 1:lle, joka kulkee rannikkoa pitkin etelään. Rantamaisemista saatiin vain vain utuinen haisu (merevä), sillä paksu kalmo sumu peitti koko rantakaistaleen noin 500 metrin leveydeltä.

Yöksi päätettiin mennä Monterey-nimiseen pikkukaupunkiin matkan varrella ja majoittua edullisesti Light House Lodge-nimiseen motelliin ja syödä iltapalaksi Napa Valleyn viiniä ja leipää. Lopuksi kynittiin vielä Tapsa kaljuksi.

Napa Valley

Laiskiaisaamun jälkeen autoretkelle Napa Valleyn viinitarhoille. Matkalta bongattiin Napa Valley County Airport ja ei kun ilmaan. Tällä kertaa kipparina Mike ja koneena Cessna 182 Turbo Scyline vuodelta 2005. Tapsa tunniksi puikkoihin lähialueen jälkeen. Rohkeita nämä Amerikan lentokoneen omistajat. Laskuun Mike toi koneen kuitenkin itse. Vähäisen kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että mitä pienempi kone, sitä hauskempi lentää. Näin ainakin hyvällä säällä.

Autolla Vittori Sattuin viinitilalle. Parkkipaikalla vastaan tuli pari paikallista tyttöä, jotka olivat aika maistissa ja vallattomalla tuulella. Hyppäsivät kuitenkin pikkumersuun ja hurauttivat menemään. Paikallinen raja on 0,8 promillea ja ylityksestä pääsee heti putkaan yöksi ja perään reilut sakot. Tiedä tytöistä. Me ostettiin kana- ja mozzarellasalaattia, leipää ja viiniä evääksi viinitilan pihapiknikille. Potkittiin tyhjät tynnyrit, ostettiin Leolle laatikko viiniä kiitokseksi asunnon lainasta ja hurautettiin takaisin kotiin illansuuruuhkassa. Tankattiin matkalla 13 gallonaa eli noin 50 litraa bensaa. Maksoi 46 dollaria eli tankki täyteen hiukan yli 30 eurolla. Lämpötila laski rannikolle tultaessa 100 fahrenheitista 63:een eli 38 asteesta 17:sta. Illalla taivas täyttyi pilvistä ja mereltä tuuli kovaa ja kylmästi.

Pier 39, Karen ja Joe

Päätettiin avata päivä aamulenkillä. Ensiyritys koti-ovelta. Ihan mahdotonta, kadut kallistelivat siinä määrin joka suuntaan, että kolmen korttelin jälkeen palattiin hakemaan auto ja ajettiin North Beachille juoksentelemaan muiden sekaan. Lähdettiin juoksemaan päättäväisesti kohti Golden Gatea ja päästiinkin sinne ja vielä takaisinkin. Onneksi matkavarrelta löytyi juoma-automaatteja, sillä lenkki venyi lähes 1,5 tuntiseksi ja niin sisä- kuin ulkolämmötkin nousivat aikalailla. Suihku, aamiainen ja päiväksi kävellen läheiselle Pier 39:lle, joka kuuluisa laituri ravintoloineen, kauppoineen ja merileijonineen. Shoppailtiin, syötiin kirsikoita ja mansikoita sekä seurailtiin merileijonien aika lököisän näköistä elämänmenoa.

Illaksi mentiin ensin Karenin ja Joen luo Broadway 1800 drikeille ja sieltä illalliselle Pier 1 1/2:lle La Mer -nimiseen perulaiseen ravintolaan. Pääasiassa graavia kalaa eri kastikkeissa tarjoiltuna kimaroina koko pöydälle. Kiva ilta "with most outgoing people", vaikka sään muutokset onnistuivat taas yllättämään meidät. Päivällä hellettä ja illalla aika kalsaa varsinkin rannalla.

Redwood ja Beaver

Kotiaamianen kevyesti ja ajatuksena uimaretki Kalifornian auringossa. Toivekkaasti pooleja googlaamaan ja tulos nolla. Ei yhtään maauimalaa lähitienoilla, joten päätettiin lähteä autolla beachille Muiren Redwoodsin kautta. Löydettiin jättiläispunapuut ja retkeiltiin alueella pari tuntia merkittyjä polkuja pitkin. Isoja ovat. Metsästä lähdettiin rannalle ja ylänköjen helle vaihtui puolihyytäväksi sumuksi rantaa lähestyttäessä. Uimat reppuun ja rannalle. Tosi hienoa hiekkaa, kuplavolkkarin kokoisia pelikaaneja ja melkoiset mainingit. Kukaan ei ui, emme mekään. Rannalta löytyi pelottava mottipää. Täällä Amerikassa nekin ovat suurempia.

Paluumatkalla pysähdyttiin paikallisella vesilentoasemalla ja ostettiin puolentunnin kaupunkierros Beaver-vesilentokoneella. Pahasti nilkuttava pilotti kertoi lentäneensä 37 vuotta ja tulleensa 7 kertaa tonttiin vastoin tahtoaan. Jalat olivat vammautuneet testilennon päätteeksi laskuvarjon auettua jotenkin huonosti. Co-pilotin paikka oli varattu maksettaessa Tapsalle ja ilmaan lähdettiin "round the corner" tyyliin niin, että kone koukattiin ilmaan toisen kellukkeen kautta. 1000 jalassa ohjaimet Tapsalle, muutama kaarto Golden Gaten ympäristössä ja ohjaimet takaisin päällikölle. Kaupungin yli Alcatrazin päälle ja Berkeleyn kautta laskuun lähtöpaikkaan.

Kotimatkalla ajettiin vielä Starbucs-kahvilaan tuunaamaan läppärin internetyhteyksiä kännykän kautta ja saatiinkin Tapsa kännykkä toimimaan Hotspottina tietokoneelle. Kotiin ja kauppaan hakemaan iltapalaa. Juustoa, salamia, leipää, omenaa ja viiniä. Jälkiruuaksi Hannalle jäätelö ja Tapsalle sikari.

Sunnuntai San Franciscossa

Tapsa heräsi aamulla migreenin alkuoireisiin. Kuuden tunnin rimpuilun jälkeen lähdettiin iltapäivällä varovasti liikenteeseen. Kävellen Coit Toweriin, hissillä ylös torniin katselemaan maisemia ja hahmottamaan vielä uutta kaupunkia. Näkymistä ja kohentuneesta kunnosta innostuneina päätettiin ajaa San Francisco Bayn ympäri Golden Gatea ulos ja Bay Bridgeä sisään. Yllättävän kylmä tuuli puhaltaa jatkuvasti Tyyneltämereltä ja paikalliset ovat valittaneet kylmää kesää. Heti kun poistuu rannan tuntumasta ilma lämpenee merkittävästi. Nähtiin merileijona. Illallinen läheisessä sushi-ravintolassa.

Mustang ja Greenwich

Lauantaiaamu aloitettiin reippaasti kuntosalilla ja hedelmä+jogurttiaamiaisella huoneessa. Käytiin vuokraamassa avo-Mustang 4.10. saakka ja muutettiin Greenwichin asuntoon.Lounastettiin lähiravintola Mama's:issa, joka on moninkertainen asiakkaiden valinta lounasravintolaksi SF:ssa. Ei kuitenkaan hakannut Turun Mamia. Ilta-ajelu kaupungin lauantai-illassa loputtoman ravintolameren keskellä. Uusi koti kuitenkin kutsui aikaisin nukkumaan.

Leo ajeluttaa San Franciscossa

Aamiainen hotellilla ja taxilla Leon kämpille Greenwich 439 Coit Towerin juureen. 70 m2 kolmio kaupunki-ja merinäkymin meidän käytössa huomisesta alkaen. Kivaa. Leon kanssa ajelulle kaupunkiin koko päiväksi. Leon on kolmantena siirtolaispolvena onnistunut amerikkalaisen unelman toteuttamisessa ja edennyt Lewiksen organisaatiossa vastaamaan puolesta yhtiön liiketoiminnasta. Nyt eläkkeellä. Illansuussa hankittiin vielä Amerikan liittymä Tapsan puhelimeen +14157027826, jolla päästään nettiin mobiilisti. Iltapalatta nukkumaan.

Idästä länteen

Matkapäivä alkoi taas Ronin aamiaisella. DC Guest Housen aamiaisella on joka aamu erilaiset astiat, kahvi ja appelsiinimehu kaadetaan kannuista, jotka ovat kuin suoraan Liisa Ihmemaassa -sadusta. Mahat täynnä makkaraa ja vohveleita lähdettiin kohden DC:n lentokenttää. 45 minuutin taksimatka maksoi 65 dollaria. Läheltä piti, ettei jääty koneesta. Tapsan check-in pysähtyi jostain syystä application erroriin, jota henkilökunta yritti 45 minuuttia ratkoa. Kone oli ylibuukattu, mutta saatiin vielä paikat koneeseen gatelta. 5 ja puoli tuntia lentoa (ruoka ei sisältynyt hintaan) ja oltiin länsirannikolla, San Franciscossa. Lentokentällä vastassa oli Isotalon Leo, Yli-Härmän ulkosuomalainen kolmannessa polvessa. "Isotalon Leo ja Vuojärvet, ajelivat kolmen kesken, hej" hotellille ja sovittiin treffit huomiseksi Leon citycondoon. Leo ilahtui Pentikin poro -tuliaisesta, jota myös läpivalaisijat olivat monesti kummastelleet. Iltapalaksi hotellin ravintolassa loistavia pikkuburgereita ja -ribsejä ja suklaakakkua.

Ilmailua, avaruutta, luita ja muotokuvia

Gourmet-aamiainen by Ron klo 8.00. Fillareilla Air and Space museooon, jossa mielettömästi lentolaitteita alkaen Wrightin veljesten moottoriliitäjästä vuodelta 1903 Apollo-Saljuz-avaruusasemaan. Hieno museo ja uskomatonta kehitystä vain sadassa vuodessa. Käytiin vielä pyörimässä hävittäjälentosimulaattorissakin. Lounas intiaanimuseossa, Hanna löysi Hope-timantin ja Tapio itsensä luonnonhistoriallisesta museosta. Lopuksi vielä muotokuvamuseoon tapaamaan kuuluisuuksia. Illallinen jätettiin väliin, kun kamera vääristää meidät muutenkin niin pyöreiksi kuvissa.

Capitol Hill, White House, Smithsonia ja Obama

Aamiainen klo 8.00 pöytään tarjoiltuna. Jutustelua ja kaupunkivinkkejä pöytäseurueelta. Kävellen keskustaan, Nation Archives -museosta bongattiin alkuperäisinä Magna Charta, Declaration of Independency, Constitution ja Bill of Rights.  Museum of American History esitteli huolella ja hyvin kaikki Amerikan käymät sodat otsikon "Price of Liberty" alla. Ja niitä kyllä riitti.

Kaupunkikuvan ja etäisyyksien pikkuhiljaa avauduttua päätettiin vuokrata taas fillarit 45 dollarilla kahdeksi päiväksi ja kierreltiin koko Constitution Cardens, National Mall ja Smithsonia. Kokonaisuus muodostaa puiston, jota ympäröi monumentaaliset uusrenesanssi- (kreikkalaista) rakennukset, jotka näyttävät jotenkin keinotekoisilta Walt Disney produktioilta joonilais-pylväineen. Kaikki maailman museot on edustettuna ja joukkoon on myöhemmin päässyt myös modernia arkkitehtuuria. Museoita kutsutaan Smithsoniaksi ensilahjoittansa James Smithsonin mukaan. Puiston päistä löytyy pitkittäisakselilla Capitol Hill ja Lincoln Memorial, poikittaisakselilla White House ja Jeffersson Memorial sekä keskeltä Washington Monument.

White Housen edusta oli suljettu ja kysyttäessä ratsupoliisi vastasi, ettei tiedä syytä, mutta arveli alueen olevan suljettu vain hetken aikaa. Kun Valkoisen Talon katolla oli tarkka-ampujia ja pihalla juhlavieraita ja ilmassa kierteli poliisihelikopteri, niin ajattelimme jäädä odottelemaan huipennusta tosin tietämättä mitä se aikoo olla. Hetken kuluttua ylitsemme lensi kolme isoa kuljetuskopteria, joista yksi laskeutui Valkoisen Talon pihalle ja lopuksi kopterista käveli ulos Barack Obama. Pyöräilyjen päätteeksi syömään Verandaan ja hotelliin peittoihin.