Ginza

Tiistai aamu alkoi hotellinvaihdolla. Päästiin pienempään, mutta keskeisemmällä paikalla olevaan Mercure-hotelliin seuraavaksi kolmeksi yöksi. Kamat huoneeseen ja lähdettiin kunnon turistibussikiertoajelulle. Selostus oli pelkästään japaniksi, mutta se ei menoa haitannut. Kierrettiin Imperial Palace, josta ei tosin näkynyt muuta kuin ympäröivä muuri. Seuraava nähtävyys oli Tokyo Tower, japanilaisten rumempi versio Eiffel-tornista. Matka jatkui siltojen yli läheiselle saarille ja sieltä Tsukijin kalamarkkinapaikalle, jossa on tarkoitus vierailla myöhemmin.

Tokion yleisvaikutelma jää aika karuksi laatikko- ja lasiarkkitehtuuriksi. Yllättävää on kaupungin hiljaisuus ja ilman puhtaus. Ihan keskeisilläkin paikoilla voit kuulla lintujen visertelyä. Keskustan kadut ovat kumin ja asfalttin sekoitusta, joka vie rengasäänet tehokkaasti. Autot ovat uusia ja bussit sekä raskasliikenne loistavat poissaolollaan. Melkoisen paljon mukavampaa kuin Turussa, jonka keskusta meluisine ja pölyävine linja-autoineen muistuttaa lähinnä Kiinan Xiangia. Tosi epämukavaa ja noloa meille turkulaisille. Tokio näyttäytyy nyt uudesta osoitteesta käsin aika miellyttävänä superkohteliaine ihmisineen.
Iltapäivällä käytiin vielä Tokion pörssissä katsomassa toimettomia meklareita ihmettelemässä kurssien menoa ostojen ja myyntien toteutuessa sähköisesti. 

Joulunodotuksen tunnelmaan täällä pääsee helpostikin. Kaupat ovat täynnä joulukrääsää, laulut raikaavat kaduilla ja ja tänään törmättiin jopa joulutuunattuun koiraan.

Hotelli- ja kaupunkikierros

Nukuttiin pitkään ja skipattiin aamiainen. Hotellin kuntosali maksaa 20 euroa kerta per naama, joten päätettiin kuntoilla kävelemällä kaupungilla. Nykyinen hotelli on vain kahdeksi yöksi, jonka jälkeen sen hinta nousi pilviin. Katsastettiin kaupunkikierroksella samalla tulevaa hotellia. Sellaiset löytyivätkin Ginzasta, keskikaupungilta. Kolmeksi yöksi pikkuiseen Mercury-hotelliin, joka aivan kauppakatujen sydämessä ja viimeiseksi pariksi yöksi hulppeaan Park-hotelliin, josta hienot näköalat yli Tokion. Jalat rättipoikki raahauduttiin hotellille, jossa otettiin lämpöinen kylpy ja nokkaunet. Skypeteltiin Kirbyn kanssa ja saatettiin tämä blogi taas ajan tasalle. Kiitokset Susannalle sensuurin aikaisista päivityksistä!

Konnichi wa Japani!

Aamu meni viimeisiä pyykkejä pestessä ja pakkaillessa. Yhdeltätoista lähtö taksilla metroasemalle. Matkaan kului yllättäen pari tuntia, mutta onneksi oltiin kuitenkin ajoissa kentällä. Kuuden maissa Japanin aikaa oltiin Tokion Naritan kentällä, josta otettiin juna Nipporin asemalle. Sieltä vaihto metrolla hotellille. Tokion metro hakkaa sekavuudessaan kaikki aikaisemmin näkemämme. Japanilaiset ovat ilmeisesti keskivertoa älykkäämpiä löytäessään moisessa viidakossa kotiin. Toivottavasti vyyhti vielä selviää meille viikon aikana.

Hotellissa oli vastassa ystävällinen henkilökunta. Respan tyttö oli vieraillut Suomessa neljä kertaa ja oli innokas Suomi-fani. Saatiin tilava huone ylimmästä kerroksesta. Hauskin yksityiskohta huoneessa oli vessa, jossa lämmitetyn rinkulan lisäksi oli erikseen miehille ja naisille pyttyyn sisäänrakennettu bidee, josta suihkuaa vettä oikein kohdistettuna tarpeiden teon jälkeen. Kutittavan kummallista ja kätevää!

Iltapalaksi punaviiniä ja juustoja hotellin lobbysta.

Viimeinen päivä Shanghaissa

Lauantaiaamuna nukutti pitkään. Lähetettiin ylimääräisiä vaatteita ja kirjoja Suomeen postipakettina. Toivottavasti tulee perille. Vierailtiin Varjosten kanssa paikallisessa Venetsiassa. Vesikaupungissa käytiin ajelemassa gondolilla ja syötiin hauskassa kiinalaispaikassa, jossa ruokalistat olivat vain kiinaksi. Lähtiessä Hanna löysi ihanat saapikkaat ja kun Yinallekin löydettiin talvikengät, takaisin asteli kaksi onnellista typyä uusissa saappaissaan! Vielä ravintolakadulle simpukka- ja pihvi-illalliselle ennen viimeistä unta Shanghaissa.

Taikan Lu

Vietettiin rauhallinen aamu surffaillen netissä, pyykkiä pesten ja lököillen. Puolelta päivin lähdettiin hakemaan Tapsan smokkia. Kerrasta sopiva! Ostettiin samalla kašmir-huivit ja nahkahanskat. Käytiin syömässä pizzaa Taikan Lulla. Ihana paikka täynnä pikkukujia ja kauppoja. Takaisin kotiin ja kun koko poppoo oli koossa, lähdettiin illalliselle tapas-paikkaan. Seuraan liittyi Sannan edeltäjä Rami. Hauska ilta, hyvää ruokaa ja juomaa. Kymmenen maissa kotiin, juttelua vielä puoleen yöhön.

Mao ja Kansallismuseo

Aamiaisen jälkeen Tienanmenin aukiolle katsomaan Maon kalmoa. Kassit ja kamerat oli jätettävä läheiseen säilytykseen ennen liittymistä jatkuvaan ihmisvirtaan, josta yli puolet osti kukat Maolle mausoleumiin jätettäväksi. Mao näyttää muuten kuvissa jäännöksiään paremmalle, mutta mausoleumi oli komea ja kukitettu. 

Kiinan kansallismuseo esitteli ensin dynastioiden esineistöä, jota tuntui löytyneen kaivauksissa mielettömästi 1970-luvulla. Ehkä rakentaminen oli silloin kiivasta. Dynastioista hypättiin siirtomaavaltojen ahdistamaan oopium sotien aikaan. Keisarin vallan päättänyttä Kuomingtan hallintoa kehuttiin kapitalistis-byrokraattiseksi taantumahallinnoksi. Kansan voittokulku alkoi 1950 Kiinan Kansan tasavallan perustamisesta. Romanttista ahertamista seurasi teknologian kehittyminen sekä elintason ja kansalaisten määrän nousu. Nykyisen kommunistisen markkinatalouden tavoitteena on yksilön elämän parantaminen ja Kiinan nostaminen vaatimattomasti arvokkaaksi kansakunnaksi. Vääntöä tästä Facebookia ja Blogspottia pelkäävästä hallinnosta kyllä tuntuu löytyvän.  Museokin oli niin iso, että sen sisääntuloaulan toinen pää näkyi vain autereisesti.

Iltapäivällä hotellin kautta lentokentälle ja takaisin Shanghaissa iltayhdeksältä.

Kiinan Muuri

Keskiviikkoaamulla puettiin kaikki mukana olevat vaatteet päälle Kiinan Muurille. Ensin ajettiin metrolla bussiasemalle ja sieltä etsittiin opaskirjojen neuvomaa bussia numero 919. Jostain syystä meitä ei sinne huolittu, vaan ohjattiin bussiin 877. No, molemmat ajoivat peräkanaa muurille.  Tunnin matka maksoi 12 yania/suunta. Ihanan halpaa. Ylös muurille noustiin hassulla kaapelikärryllä. Muuri itsessään oli uskomaton. Sitä ei voi oikein edes kuvailla, se on nähtävä. Todella jyrkkiä portaita ja liuskoja, jalkakyykyt voi tänään jättää punttisalilla väliin. Parin tunnin kävelyretki muurilla ja sieltä alas. Alhaalta löytyi matkamuistoviidakko karhulinnoineen ja kameleineen. Kameli näytti kivalta ja lämpöiseltä, joten sitä oli pakko kokeilla. Takaisin päin päästiin 919:llä. Vielä eilisen kaltainen punttisalilta illalliselle – kierros ja sänkyyn jalat hellinä.

Kielletty Kaupunki

Aamupala Loungessa. Mahat täynnä omeletteja ja muuta hyvää lähdettiin kävellen kohden Kiellettyä Kaupunkia. Kielletty Kaupunki on palvellut hallinnon keskuksena ja keisarin asuinpaikkana monien dynastioiden ja satojen vuosien aikana. Muurit tuntuivat toimineen täälläkin kahteen suuntaan. Keisaria ei juuri käynyt kateeksi. Rakennuksilla oli mahtipontisia nimiä: Korkeimman Harmonian Portti, Täydellisen Sopusoinnun Halli, Maallisen Tyyneyden Palatsi jne. Mahtoikohan jossain olla myös Uljaiden Nimien Keksimisen Toimisto? Ilma on aika viileää, joten sijoitettiin 100 rämpylää pipoon ja hanskoihin. Reilun parin tunnin kierroksen jälkeen palattiin hotellille. Punttisalille, saunaan, uimaan, lämpöaltaaseen ja taas Happy Hourille. Koko päivä jaksettiin aamiaisen voimin ja illallinenkin kuului huoneen hintaan. Upgradaus todella kannatti!

Beijing

Aikainen aamuherätys, pikainen reppujen pakkaus ja taksilla lentokentälle. Parin tunnin lennon päätteeksi saavuttiin Beijingin rikinkeltaiseen kirkkaaseen ja kylmään aamupäivään. Metrolla keskustaan ja kävely hotellille.  Huoneen vaihto ja kun se ei auttanut, niin upgradaus rahalla parempaan huoneluokkaan.  Saatiin ihan säntillinen huone, mutta sovittiin, ettei oteta enää näitä 4 ½ tähden hotelleja.  Yleensä saat viiden tähden hinnat ja aulat ja kahden tähden rähmäisen huoneen.  Lepäiltiin huoneessa ja lähdettiin kävelylle kaupunkiin illallisajatuksin.

Aika karu, kolkko ja viimainen ensivaikutelma vaihtui kierroksen aikana orientaalikauppakadun romun ja ruuan sekaisesta ruuhkasta kauppakeskuksen valoisaan steriliteettiin.  Molemmat olivat liikaa meille ja etsittiin epätoivoisesti jotain ”keskiluokkaisempaa” paikkaa, josta saisi Pekingin Ankkaa.  Löydettiin ankkabaari ja Hanna herkutteli omalla puoliskollaan Tapion makuelämyksen jäädessä lähinnä oluen varaan.

Piipahdettiin hotellin Club Loungessa happy hourilla, joka osoittautui seisovaksi cocktail-pöydäksi viineineen, oluineen ja väkevine juomineen. Nyt huoneen upgradaus alkoi tuntua yhä paremmalta ajatukselta eikä hotellin liiketoimintakaan enää tuntunut perustuvan petokseen.  Iloisina aikaisin petiin.

Hankintoja ja huvipuistoa

Sunnuntain perheaamiaisen jälkeen lähdettiin ostoksille. Ensin käytiin lastenvaatemarkkinoilla. Sannan piti ostaa pari kassillista hyväntekeväisyysvaatteita koulun vähävaraisille lapsille. Tulossa oli siis seriöösiä shoppailua. Lasten ja miesten suojelemiseksi jakauduttiin kahteen ryhmään. Sanna ja Hanna lähtivät ostoksille ja miehet lähtivät lasten kanssa huvipuistoon.  Kaikki laitteet koluttiin läpi ja hauskaa oli. Kauhun hetket koettiin “Viikinkilautasen” G-voimien kieputuksessa.

Yhteinen lounas illallisjuomin italialaisravintolassa, jonka jälkeen Sanna vei uupuneet lapsen kotiin ja Hanna lähti miesten kanssa hakemaan tiistaina tilattuja vaatteita. Kaikkien ostokset menivät nappiin, yhtään korjausta tai muutosta vaatteisiin ei tarvittu. Uskomatonta! Hanna skypetteli vielä kotiin vanhemmille ja Sarille. Olikin hauska nähdä pitkästä aikaa. Aavaa ei onnistuttu tavoittamaan, mutta laitettiin hänellekin terveisiä.

Yinan 6-vuotisjuhlat

Lauantaina pidettiin Yinan 6-vuotissynttärit. Aamupäivä meni juhlia valmistellessa ja lapsia villittäessä. Yina sai heti aamulla Tonyltä lahjaksi pehmomadon, joka muuttui Tapsan käsissä aina nälkäiseksi ”Syömäksi”. Synttärisankari ja Severi olivat töpinöissään. Vieraat tulivat yhdeltä. Ohjelmassa oli perhosten askartelua, bingoa, jäätelökioski, aarteenetsintää ja lopuksi vielä karkkitäytteinen pinjata, jonka lapset saivat hakata rikki. Tarjoilukin veti vertoja Annikan vastaaville ja se on paljon se. Sannan ja Markun hoidellessa lasten viihtymistä, me Tapsan kanssa seurusteltiin lasten vanhempien kanssa. Henry ja Annie olivat syntyperäisiä, mutta nyttemmin USA:n kansalaisia komennuksella Kiinassa. Ruotsalainen Susan ja suomalainen Saara edustivat kanssamme pohjoismaita.

Synttärit menivät hienosti ja iltaa jatkettiin Alinan, Lillin ja heidän vanhempiensa Marian ja Jussin kanssa. Hauska ilta japanilaisravintolassa. Kokki valmisti ruokaa suurella terästasolla. Lihaa, kalaa, kasviksia, äyriäisiä enemmän kuin maha veti. Loppuhuipentumana seurattiin banaanien liekitystä.

Pyöräilyä kiinalaisittain

Aamu aloitettiin reippaana punttisalilla ja uinnilla. Tankattiin päivää varten aamiaisella ja lököiltiin hetki hotellilla. Puolen päivän aikaan check-out ja reput selkään. Kavuttiin kaupunginmuurille ja vuokattiin fillarit. Kaupunginmuuri on noin 14 kilometriä pitkä, joten laskeskeltiin, että ehditään hyvin pyöräilemään se ympäri. Kiinalaiset polkupyörät, eivätkä varsinkaan vuokrapyörät ole niitä laadukkaimpia, joten reisi- ja takapuolilihakset saivat kyytiä muhkuraisilla kivetyksillä. Toinen pyöristä laukesi hiukan ennen maalia. Eturenkaan akseli sanoi sopimuksensa irti, eikä halunnut enää pyöriä. Tapsa talutti pyörän loppumatkan ja sai toiset vuokrarahat takaisin.

Seuraavaksi reippailtiin keskustan kellotornille, josta lähti lentokenttäbussi. Oltiin hyvissä ajoin lentokentällä. Siellä saatiinkin viettää seuraavat viisi tuntia. Lento oli myöhässä. Aika meni syödessä, juodessa ja nokkaunia ottaessa. Oltiin Shanghain kentällä puolen yön aikaan. Taksisysteemi toimi kiitettävästi ja lopulta oltiin kotipeitoissa yhden aikaan.

Terrakottasotilaat

Torstaiaamuna hyvän hotelliaamiaisen jälkeen suunnattiin kohti terrakottasotilaita. Taksin sijaan päätettiin ottaa paikallinen bussi. Tunnin matka maksoi 7 yuania per nenä eli alle 10 senttiä. Netti on kyllä kätevä. Paitsi, että löydettiin sieltä oikea bussin numero, osattiin myös varoa samalla ”huijaribusseja”. Niillä on sama numero, mutta ne lähtevät kaupunginmuurien sisäpuolelta, kun oikeat lähtevät muurien ulkopuolelta. Ne vievät myös terrakottasotilaille, mutta vasta pakollisten jade-, kalligrafia-, savikippo-, silkki- ja kašmirmyymälöiden kautta.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli ottaa paikanpäältä opas, mutta kun sovitun hinnan päälle alkoi tulla lisäkustannuksia kuljetuksista museoalueelle, eikä oikein löydetty yhteistä englanninkieltäkään, jatkettiin matkaa kahdestaan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Saatiin mennä omia aikojamme, katsella paikat haluamassamme järjestyksessä ja käydä välillä lämmittävällä teelläkin.

Yllätyksenä molemmille tuli se, että terrakottasotilaat eivät olekaan löytyneet mistään luolasta valmiina tuhansien sotilaiden armeijana, vaan hautautuneina säpäleinä. Qin-dynastian kukistuttua keisarin hautarakennelmat ja siellä olleet terrakottasotilaat tuhottiin. Täällä(kin) päin on tapana aina panna matalaksi kaikki edeltävien hallitsijoiden aikaansaannokset ja aloittaa oman dynastian luominen alusta. Kaupunkikin on perustettu aina uudestaan moneen kertaan.

Kujilla myytiin paitsi pienoisveistoksia terrakottasotilaista, myös erilaisia eläinten taljoja. Susitaljoja oli erityisen runsaasti. Hetken kummasteltuamme susien suurta määrää Kiinassa, löydettiin taljoista enemmänkin yhtäläisyyksiä pitkäkarvaisiin schäfereihin : (

Bussilla takaisin kaupunkiin ja kävellen hotellille. Punttisalia, uintia ja sauna. Illalla taas hyvin ansaitulle illalliselle.

Xi’an

Aamiainen residenssillä ja taas menoksi. Terrakottasotilaat piilottelevat keskellä Kiinaa Xi’anissa ja Sanna järjestämät liput kainalossa lentokentälle metrolla.  Helppoa ja stressitöntä. Nämä jopa ilmoittavat väliaikoja check-in tiskille matkan kuluessa.

Bussilla Xi’anin keskustaan ja kävellen hotelliin. Huoneen vaihto neljännen kerroksen parkkipaikkanäkymistä 11. Kerroksen citynäkymiin. Vinkuminen kannattaa aina. Xi’anista käsin Kiinaa on hallittu aikanaan vuosisatoja ja kaupunkia kiertää maailman suurin kaupunkimuuri. Kaupunki näyttää vanhalta kommunistiselta suurkaupungilta, jonka kivijaloissa rehottaa markkinatalouden pienyritykset.  Päätettiin viettää ilta hotellilla turvallisuussyistäkin. 

Punttisali-, sauna- ja kylpyläretken jälkeen syömään AZUR-ravintolaan. Otettiin kansainvälinen buffet ja viinit. Mieletöntä viiden tähden ruokaa ja juomaa, loistopalvelu. Yhteensä 60 euroa. Ennen yhdeksää peittoihin.

Shanghai II

Aamukahvien jälkeen kohden keskustaa, Hanna poikkesi matkalla kampaajalle ja Tapsa lueskeli paikallisia sanomalehtiä. Keskustassa joen rantaan Bundille, josta löydettiin myös kaatamaton Maon patsas. Kävellen kohti alajuoksua ja markkinapaikkaa, johon myös Markku tulossa iltapäivällä frakkiostoksille. Lounas vanhassa majakassa ja autolla markkinapaikalle.  Hanna teetätti nahkatakin, jakkupuvun ja iltapuvun, Tapsa ja Markku tilasivat frakit kaikkine tykötarpeineen. Rahaa paloi alle 500 euroa koko porukalta.  Ensi sunnuntaina nähdään mitä rahalla sai.

Paluumatkalla haettiin Sanna Deltamarinin toimistolta ja pizzat ravintolasta. Ilta rennosti Varjonen-residenssillä.

Shanghai I

Aamukahvit Sannan ja Markun kanssa residenssillä ja sieltä reippaina metrolla keskustaan.  Mieletön metro. Kaikki kiiltää ja täysin intuitiivinen kaksikielinen käyttöjärjestelmä. Et voi eksyä. New Yorkin ja Sydneyn metrojärjestelmät tuntuivat jotenkin sekavilta ja vaikeilta ja tämä kokemus varmisti havainnon. Sekavia olivat. Toimiva metro ja oikein liikehtivä aurinko sekä ilmansuuntien ilmoittaminen kadun nimissä tekevät liikkumisen täällä todella helpoksi. Auringonpaiste ja yli 20 asteen lämpötila sekä lounas World Financial Centerin 91-kerroksen ravintolassa saivat meidät ihan polvilleen tämän kaupungin ja maan edessä.  

Kiinassa ei ole muuten tietoakaan amerikkalaisesta sääntö- ja turvallisuusbyrokratiasta. Rajamuodollisuudet menivät hymyillen heittämällä ja kaikki pelittää muutenkin nopeasti ja luontevasti. Hintataso tuntuu Australian jälkeen todella edulliselta. Eurooppa ja USA ovat hinnoiltaan suurin piirtein tasoissa. Australia +30 % ja Kiina -50 %. Kiina ei ole kielenäkään kovin vaikeaa ja ensimmäiset merkitkin on jo hallussa. No viimeinen lause meni liioitteluksi, mutta kaikki muu on totta ja niinpä ymmärrämme miksi Varjoset viihtyvät erinomaisesti Shanghaissa. Täällä on hienoa, mukavaa ja edullista. Illallinen Varjosten kanssa paikallisessa ravintolassa.

Kohti Kiinaa

Aamiainen, Hanna salille, Tapsa lepäämään, check-out ja kentälle 11.30 lähtevään Shanghain koneeseen. Oltiin kentällä reilut 1,5 tuntia ennen lähtöä ja vähän tiukoille veti, mutta päästiin koneeseen ajoissa ja saatiin väliseinän jälkeiset paikat ruhtinaallisin jalkatiloin. Air China yllätti positiivisesti: siisti kone, kivat emot, ilmaiset ruuat ja juomat, runsas valikoima hyviä on demand – elokuvia. 11-tunnin lento meni kuin siivillä. Kentällä vastassa Tony, joka ajoi meidät Varjosten yli 300 neliöiselle residenssille.  Isäntinä Sanna, Markku, Yina ja Severi.  Sanna vetää Deltamarinin edustustoa ja Markku projekteja Shanghaissa. Yina on kohta kuusivuotias tytär ja Severi 8-vuotias poika. Molemmat käyvät kansainvälistä koulua Shanghaissa. Ping on perheen kodinhoitaja.  Majoitus omaan kerrokseen, iltapala ja aika väsyneinä nukkumaan.

Ferry-ajelua ja on the Rocks

Aamiaisen jälkeen laiskasti kohden punttisalia ja uima-allasta. Puoliltapäivin lauttarantaan tarkoituksena ajaa pisin lauttareitti päästä päähän.  Päästiin entiseen vankila- ja telakkasaareen Sydneyn edustalle. Siellä meille selvisi, etteivät linjojen mukaiset lautat pysähdykään kaikilla karttaan merkityillä asemilla ja että tältä saarelta pääsee vain takaisin Sydneyn keskustaan, vaikka saari oli merkitty useamman reitin risteyskohdaksi. Rannan oppaatkin olivat ihan sekaisin tippaleipäsysteemistään. Seuraavalla lautalla mutkiteltiin takaisin kaikkien pikkulaiturien kautta Sydneyn keskustaan. Mukava matka, mutta päätettiin jättää enemmät lauttailut väliin ja lähdettiin kävelen kohden ravintolaa, joka oli bongattu lautalta. Kierrettiin The Rocks, joka on rantaravintolakeskittymä vastapäätä oopperataloa ja päädyttiin warf-alueelle, paikallisten kansoittamaan ravintolaan nauttimaan juomia ja katselemaan paikallisten hää- ja koulunpäättymishumua. Viihdyttiin ravintolassa oikein hyvin ja suunnattiin kotiin vasta eurooppalaiset normit täyttävän illallisen jälkeen.

Goodbye Manly

Herättiin aikaisin ja lähdettiin heti aamu-uinnille, pakattiin kamat ja mentiin aamiaiselle hotellin omistajan Vik ja hänen vaimonsa Chetna Devjeen kanssa läheiseen kahvilaan. Leppoisa aamuhetki business-, perhe- ja matkailuaiheiden parissa.

Käytiin vielä katsomassa heidän toinenkin hotellinsa ja saatiin vielä maisemakyyti Vikiltä Sydneyn keskustaan The Westin Sydney -hotelliin. Molempien yllätykseksi reilusti yli kaksimetrinen reseptionisti muisti meidät ja lausahti iloisesti "welcome back" nähdessään meidät aulassa. Hanna ei hetkeen toipunut tästä, sillä vaikka tämä ilmestys ei ylläkään Washingtonissa tavatun jumalolennon tasolle, on hänessä sekä määrällisesti että laadullisesti sen verran miestä, ettei olla kolmatta moista tähän menessä tavattu.

Sydneyn perjantai-iltapäivän suurkaupunkitempoon pääseminen oli pienen ponnistelun takana maalta muuttaneille, mutta onnistuttiin kuitenkin löytämään antikvariaatti ja Aku Ankka- sekä Donald Duck- lehtiä vietäväksi Yinalle ja Severille Sanghaihin. Lehtikauppias oli luullut hyllystä löytyneitä 1970-luvun Aku Ankkoja hollantilaisiksi ja oli hiukan hämmentyneen näköinen kuullessaan Akujensa olevankin suomalaisia. Lopuksi vielä epäonnistuneet yritykset löytää Hannalle kivat housut ja saada lennot Wienistä Suomeen uudelleen aikataulutettua/reititettyä.

Illallinen hotellin sisäpihalla ja ensimmäistä kertaa Australiassa hyvää ruokaa hyvään hintaan. Hanna nautti vielä kylvystä ja kirjasta ja Tapsa katsoi antikasta ostamaansa elokuvaa. Ihana, raikas ja kauttaaltaan pehmeä vuode vetäisi molemmat nopeasti syvään uneen.

Garfish ja kuntoilua

Aamu aukesi pilvisenä, kirjoiteltiin blogia, surffailtiin netissä ja lähdettiin puoliltapäivin fillariretkelle läheiselle järvelle ja padolle. Mäkinen retki ja voimat aika lopussa paluumatkalla. Poikettiin jäätelölle ja jaksettiin takaisin kaupunkiin lounaalle. Paikallinen purjehdusseura tarjoili meille lautasellisen friteerattuja mereneläviä ja oluet. Polkaistiin vielä hotellille ja sieltä maauimalaan uiskentelemaan. Australiassa parasta loikata hitaalle radalle, sillä nämä ainakin Manlyssä osaavat uida uskomattoman hyvin.

Illallinen Vikin suosittelemassa Garfish -ravintolassa, joka on  valittu vuoden 2011 parhaaksi kalaravintolaksi Australiassa. Ollaan keskimäärin syöty aika huonosti ja kalliisti Australiassa. Jotenkin laatu ja hinta eivät ole kohdanneet mitenkään mukavasti ravintolan asiakkaan näkökulmasta. Nyt saatiin tähän hyvä paikko. Gourmetruokaa gourmethintaan.

Pyöräilyä ja rantaelämää Manlyllä

Skipattiin aamiainen ja lähdettiin suoraan pyöräretkelle North Headille. Kilometrejä kertyi parisenkymmentä, aikaa paloi kolmisen tuntia ja kaloreita (toivottavasti) määrättömästi. Maasto oli mäkistä, reidet ja takamus joutuivat tosi koville. Saa nähdä kävelläänkö huomenna. Mutta uurastus kannatti. Löydettiin upeita näköalapaikkoja. Näkymät lahden yli Sydneyn kaupunkiin ja merelle, josta bongattiin valaskin.

Pyöräiltiin takaisin keskustaan ja käytiin pikkulounaalla syömässä valkosipulirapuja. Sieltä hotellille vaihtamaan uikkarit päälle ja rannalle. Upeita aaltoja, uimisesta ei juuri voi puhua, mutta aalloissa pomppiminen oli huisaa. Väliin lököilyä kirjojen kera. Manly antoi parastaan. Sydneyssä vierailevia kannustetaan käymään Manlyllä, mutta oikeastaan sen pitäisi olla toisin päin. Parasta olisi asua Manlyllä ja käydä sieltä käsin Sydneyn keskustassa.

Hotellissa juteltiin pitkään omistajan kanssa. Vik Devjee on juuriltaan intialainen, mutta perhe asunut Zimbabvessa kahden sukupolven ajan. Vik käynyt aikanaan ylipistot USA:ssa ja pongannut 11 vuotta sitten Manlyn perheen tulevaksi asuinpaikaksi. Saanut "skilled professional"-residenssin  Australiaan ja yhdistänyt perheen mukaan lukien vanhempansa Manlylle. Suositteli vahvasti Manlylle muuttoa meille ja kertoi, että "business"-residenssin saa ikään katsomatta. Jos jonnekin pitäisi Ruissalosta muuttaa, niin Manly ja New York olisivat listan kärkipäässä. Saatiin hyviä vinkkejä tulevaa Singaporen matkaa varten. Illalla vielä pyöräily lauttasatamaan syömään. Odoteltiin rannalla pikkupingviinejä tulevaksi tunnin verran, mutta niitä ei näkynyt, lopulta syömään maltillinen pihvi-illallinen.