Bondi Beach ja Harbour

Aamulla ensin shoppailemaan Aavalle bikineitä ja sitten testaamaan niitä Bondi Beachille. Ilma 25 ja vesi 18 astetta. Vuokrattiin aurinkotuoli ja pyyhkeet. Hypittiin isoihin aaltoihin ja ratsastettiin niillä. Sateen tullen lounaalle kalaravintolaan, joka oli ihan parhaasta päästä makuineen ja palveluineen. Bondi Junction kauppakeskuksen kautta takaisin keskustaan metrolla. Aavalle Foot Lockerista "perhelenkkarit" (Niket). Hotelliin lepäämään pariksi tunniksi ja Opera Houselle kävelemään ja illallistamaan. Kaunista ja lämmintä. Huomenna ohjelmassa Hamilton Island (ilma 26 ja vesi 25).

Aava saapuu

Aikainen herätys ja Aavaa vastaan kentälle. Lennon ETA oli 6.21 ja päätettiin mennä kentälle metrolla ennustettavan matkustusajan ja varmuuden vuoksi. Täällä metro-asemat toimii vähän kuin Suomen juna-asemat. Ensin katsot taulusta miltä raiteelta junasi lähtee, sitten suuntaat raiteelle ja raiteella valotaulu kertoo mikä juna menee seuraavaksi. Löydettiin oikea raide ja oikean suuntainen junakin, mutta matkan edetessä havahduttiin kuullutuksiin, joissa tulevina asemina esiintyi kaikkea muuta kuin lentokenttä. Hyppy ulos junasta, takaisin aseman verran ja nyt oikeaan junaan ihmettelemään mikä hitto oikein meni pieleen. Kiireessä oli jäänyt huomaamatta, että samaa linjaa ajaa ruuhka-aikoina juna, joka koukkaa lentokenttien ohi. No, ehdittiin kentälle hyvissä ajoin kuitenkin, mutta hiukan suunniteltua korkeammalla sykkeellä.
Aava saatiin Australiaan melkein vuorokauden pituisen lennon jälkeen. Taksilla hotellille ja aamiaiselle. Aava oli saanut nukuttua koneessa, joten lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Aloitetiin The Sydney Tower Eye-tornista. Sieltä näkyivätkin jo seuraavat kohteet: Wild Life Sydney ja Aquarium. Päätettiin kävellä Wild Life -puistoon. Oikaistiin hienon kauppakeskuksen läpi.

Wild Life Sydneyssä nähtiin koalia, kenguruja, vompatteja ja muita Australian ihmeitä. Viidakkojen jälkeen akvaarioon. Hait olivat hurjia ja hampaikkaita, rauskut näyttivät nauravaisilta altapäin.
Lauttamatka pikkuiseen huvipuistoon ja huvittumisten jälkeen lopulta takaisin hotellille. Uni maistui pitkän päivän jälkeen kaikille.

Takaisin hotellimajoitukseen

Viimeinen aamiainen Motor Homessa, tavarat laukkuihin ja loppuhuipennuksena tyhjentämään auton harmaavesitankkia. Auton luovutus ja taxilla hotelliin. Enpä olisi uskonut, että hotellin aulaan saaapuminen voi tuntua liikuttavalta, suoraan kylpyyn, puhtaat vaatteet ja Motor Home alkoi olla mennyttä elämää.

Pyörittiin vähän kaupungilla, syötiin late lunch ja ihmeteltiin maailmanmenoa netissä ennen aikaista nukkumaan menoa.

Sydney ja oopperatalo

Lähdettiin tutustumisretkelle Sydneyn keskustaan lähijunalla. Käytiin oopperatalolla toiveena saada vielä lippuja johonkin myös Aavalle sopivaan esitykseen. Ohjelmistossa olisi ollut Merry Widow -ooppera, mutta inhimillisen hintaiset liput olivat jo menneet, jäljellä oli enää lippuja á 280 dollaria. Ihan niin kultturelleja ei kuitenkaan oltu.

Käytiin tarkistamassa hotelli, johon mennään Aavan kanssa. Näytti mukavalta paikalta, matkailuautoilu alkaa vähitellen tökkiä. Paljon. Viimeiseksi illaksi käytiin ostamassa ajanvietettä, Tom Cruisen + Steven Spielbergin Minority Raport -leffa. Katsottiin sitä melkein puoleenyöhön. Melkoista ajan tuhlausta.

Grand Pacific Drive ja Sydney Camper Park

Aamulla satoi ja sateen luvattiin jatkuvan pari päivää, joten päätettiin ajaa etuajassa suoraan Sydneyhin sisänähtävyyksien pariin. Grand Pacific Drive oli paikoin todella vaikuttava vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Sydneyhin saavuttiin neljän maissa ja ajettiin Motor Home hautausmaan viereen loppusijoitukseen osaltamme. Ei iskenyt tämä Campervan villitys meihin. Vielä pari yötä näissä olosuhteissa ja sitten päästään takaisin hotelleihin. Buukattiin illalla vielä kaikki hotellit Aavan loman ajaksi ja puheltiin Kirsin kanssa Skypessä.

Valaita ja Ulladullaa

Aikainen aamuherätys Edenissä, upea auringonnousu ja puoli kahdeksaksi laiturille valmiina kolme tuntiselle valasretkelle Cat-Baloun aluksella. Merileijonia heti aallonmurtajan päässä ja ensimmäiset valaat nähtiin jo lahden suulla. Seurailtiin hetki ryhävalasemoa ja -poikasta, jotka eivät paljon meistä piitanneet.
Aika vaikuttavia otuksia, joita pyydettiin 1980-luvulle saakka Australian vesiltä. Edenin Twofolded Bayssa valaita pyydettiin 1930-luvulle saakka pienillä veneillä yhteistyössä miekkavalaiden kanssa. Miekkavalaat ajoivat valaan lahteen, kutsuivat kalastajat tappamaan valaan ja söivät valaan kielen ja huulet ja jättivät loppuruhon kalastajille. Yhteistyö toimi vuosikymmeniä ja loppui valaiden vähyyteen ja  Old Tom -nimisen miekkavalaslauman johtajan kuolemaan 1930. Old Tom löydettiin kuolleena lahdelta ja sen luuranko on Killer Whale -museossa.

Matkan loppupuolella päästiin lähelle kahta poikasta ja emoa. Vuoden vanhat 4 tonnin painoiset poikaset villitsivät toisiaan ja tekivät näyttäviä temppuja ilmassa.  Hanna onnistui saamaan kuvan pokkarikameralla lentävästä valaasta.

Lounastettiin rantaravintolassa ja opeteltiin paikallista alkoholikulttuuria ja agronyymeja. Ruokalistassa BYO = OPM ja niin me tehtiin kun oma tonkkaviini löytyi tien toiselta puolen.

Auton ja jääkaapin tankkaus ja kohden Ulladullaa. Yöksi sateiselle leirintäalueelle.

Antin Poika ja Eevan Tytär Edenissä

Päätettiin ajaa reipasta vauhtia kohden kaunista ilmaa ja Eden-nimistä paikkaa. Nimi lupasi paljon, mutta eipä Grönlantikaan kovin vihreä ole. 260 kilometrin jälkeen saavuttiin 'paratiisiin'. Saatiin koppikodillemme kaunis paikka meren rannalta.

Lämpötila oli 24 astetta ja merivesi 20-asteista, joten päätettiin pulahtaa veteen heti saavuttuamme. Rantaretkellä ei pelattu vaan pelättiin kohti syöksyviä Angry Birdsejä. Paikallisella lintupariskunnalla oli ilmeisesti poikaset lähistöllä. Päätettiin antaa suosiolla tilaa rannan vakituisille asukkaille ja siirtyä hiukan sivummalle. Uimaretken jälkeen käytiin hauskuuttamassa itseämme hyppytyynyllä ja läiskittiin vielä tennistäkin puolisen tuntia.

Soitettiin Aavalle, joka oli jo pääsemässä matkatunnelmaan. Illalla grillattiin vielä rump steakia, joka nautittiin mozzarellasalaatin, vesimelonin ja punaviinin kera. Pääsi retken parhaimpien aterioiden joukkoon.

Eläimiä ja Lakes Entrance

Phyllis Islandin pingviinit jäivät meiltä näkemättä, mutta matkalla nähtiin aikalailla muita eläimiä. Oudoin otus oli vompatti (kuollut). Se on sellainen nelikymmenkiloinen kontianen eli porsaan kokoinen myyrä. Kaivaa tunneleita ja syö juuria. Hassuin oli peloton koalakarhu, joka taapersi meitä vastaan tiellä ja pungersi lopulta puuhun pakoon. Kenguruista varoitetaan jatkuvasti ja niitä on täällä runsaasti, mutta Hanna alkoi menettää jo uskoaan niiden näkemisen suhteen tapitettuaan kolmatta tuntia maastoa, kunnes viimein tärppäsi. Varmaan satapäinen lauma niityllä suhtautui ohiajavaan autoon välinpitämättömästi, mutta u-käännöksen jälkeen hidasteleva auto sai ne ensin tarkkaavaiseksi ja sitten pomppimaan pakoon. Täysikasvuinen kenguru voi painaa yli 80 kiloa, joten pellolla loikki ihan kunnioitettavan kokoisia hännäkkäitä.

Illaksi meren rantaan Lakes Entranceen, kävely rannalla ja olut Waterwheel-baarissa rannalla. Ollaan konsultoitu vähän jokaista vastaantulijaa lomasuunnitelmamme suhteen ja saatiin viimein tulevan kahden viikon päätökset tehtyä ja lentoliput ostettua. Aava tulee perjantaiaamuna Sydneyhin, pe-la Sydneyssä, sunnuntaina Hamilton Islandiin Queeslandiin viideksi päiväksi, perjantaina kahdeksi täydeksi päiväksi Melbourneen ja maanantaina takaisin Sydneyhin Lontoon lentoa varten.

Maui Motor Home ja Phillip Island

Hannalle punttisali ja aamiainen lähikahvilassa Tapion kanssa. Kymmenen jälkeen hakemaan Maui Motor Homea taxilla laitakaupungilta. Auto ei ollut valmis ja sitä jouduttiin odottelemaan pari tuntia. Hyvittivät puolen päivän vuokran siitä hyvästä. Jotenkin ne oli saaneet kuvastossa Motor Homen näyttämään kodikkaalta ja kivalta, mutta meidän tulevan viikon koti muistutti meistä lähinnä Billin veljen Budin likaista asuntovaunua aavikolla. Lähi-Aldin pihaan parkkiin, eväitä ja pesutarpeita kaupasta ja parin tunnin puunaaminsen jälkeen vaikutelma alkoi pikkuhiljaa raikastua. Hiukan epäuskoisina liikkeelle kohden Phillip Islandia, jolla elää kuuluisa pingviiniyhdyskunta, joka menee veteen ja nousee sieltä samalla kellon lyömällä joka päivä.

Motor Home on 7,2 pitkä, reilut 2 metriä leveä ja 3,4 metriä korkea rämisevä ja natiseva ajonautinto. Ensin luultiin, että se hajoaa jokaiseen kuoppaan, mutta 150 kilometrin ensilegin aikana aloimme ymmärtää, ettei tämä sen kummempaa ole kuin veneily vasta-aallokossa.

Illaksi leirintäalueelle telttailevien, mökkeilevien ja vaunuilevien Aussien sekaan. Molemmille tuli lapsuuden Euroopparetket mieleen. Ihan nostaginen, hassu ja epäuskoinen tunnelma siitä, että olimme ihan omien valintojen seurauksena päätyneet tähän.

Immigration Museum ja Tram Restaurant

Aamulla punttisali, uinti, aamiainen ja hotellin vaihto muutaman korttelin päähän. Saatiin upgradaus kahden makuuhuoneen sviittiin. Ei paha. Jos tulee riitaa, niin molemmille löytyy oma makuuhuone ; ) Aava tulee viikon kuluttua Sydneyhin ja suunniteltiin sinne siirtymistä ja yhteistä lomaa Aavan kanssa. Päätettiin vuokrata asuntoauto viikoksi ja matkata sillä rannikkoa pitkin Sydneyhin (900 km). Vanhoina veneilijöinä sovittiin, ettei tarpeita tehdä vaunun vessasta huolimatta samaan purkkiin, jossa asutaan. Yleensä löydät ne kuitenkin nilkoistasi.

Aavan kanssa on puhuttu Sydneystä, Queenslandistä ja Melbournesta lomakohteina ja surffattiin turhautumiseen asti lentoja ja hotelleja suunnitelman toteuttamiseksi. Ei pystytty päätöksiin, vaikka apua haettiin matkatoimistosta asti. Pohjoisessa Queenslandissa, siis siellä missä on tropiikin lämmintä ja parhaimmat riutat sukeltamiseen, meduusat ovat saapuneet rannikolle lokakuussa tappavan myrkyllisinä. Jotenkin sukeltelu siellä ei tunnu houkuttelevalta. Meduusarajan eteläpuolelta löytyy myös kivoja rantapaikkoja, mutta riutat puuttuvat. Gold Coast on kaupallisin ja Las Vegasmaisin surffausparatiisi. Taidetaan tähdätä sinne ja katsoa, saadaanko Melbourne mahtumaan vielä mukaan suunnitelmaan. Ei ole helppoa tämä lomailu.

Illaksi Hanna oli varannut The Colonial Tramcar Restaurant illallisen liikkuvassa raitsikassa. Ennen illallista käytiin Immigration museossa tutustumassa Australian lyhyeen valkoiseen historiaan ja maahanmuuttajiin. Hanna voisi vielä päästä tänne hyvin perusteluin siirtolaiseksi pari vuotta, mutta Tapion aikaikkuna on jo perusteluihin katsomatta sulkeutunut. Siis ei jäädä tänne, vaikka Melbourne onkin listattu New Yorkin ja Havaijin ohella paikaksi, johon olisi kiva palata.

Illallinen siis ratikassa. Vaunu oli kuin Idän Pikajunasta, Hercules Poirot vain puuttui. Pari tuntia, kolme ruokalajia viineineen ja kiitettävän ahkerat lasien täytöt tekivät illasta oikein maukkaan ja hauskan.  Tätähän voisi ajatella Turkuunkin houkuttelemaan työmatkalaisia julkisen liikenteen pariin. Aamulla aamiaisia ja illalla vaikkapa pähkinöitä ja kaljaa. Tupakointi olisi sallittu vaunun takaosassa sijaisevassa raitisilma-aitauksessa.

Melbourne

Aamulla lento Melbounessa 7.20. Lennolla yksi matkustaja sai sairaskohtauksen ja hetken harkittiin kääntymistä takaisin Uuteen-Seelantiin. Onneksi kuitenkin päästiin perille ja potilaskin saatiin hoitoon. Kamat hotellille ja katsastamaan kaupunkia huoneen valmistumista odotellessa. Käveltiin keskustassa ja ajeltiin vanhalla ratikalla ympäri kaupunkia. Lounaan jälkeen kolmen tunnin päikkäreille. Uusi alku päivälle punttisalilla ja uimassa. Illalla ihailemaan kaupunkia Eureka Skydeckiltä ja illallistamaan joenrantaravintolaan. Ihana kaupunki! Lämmintä, siistiä, ystävällistä, kaunista.

Jäätiköitä

Tiistaiaamu alkoi Tapsan taikomalla kananmunaleipäaamiaisella. Päivän tinkinä oli ajaa Fox Glacierilta takaisin Christchurchiin. Ensimmäinen pysähdys Frans Josephin jäätiköllä ja parin tunnin kävely jäätikön reunalle ja takaisin. Matkalla kivet oli kivempiä. Pääsy jäätikölle oli estetty keltaisella narulla ja kauhutarinoilla, joten tyydyttiin pällistelemään sen reunaa 150 metrin turvaetäisyyden päästä.

Kanalounas Hokitikan rantakaupungissa, jonne saavuttaessa Tapsa vetäisi matkan ensimmäisen ja toivottavasti ainoan tiketin speedingistä (115 satasen alueella) 80 dollaria eli noin 50 euroa. Vuoriston läpi takaisin itärannikolle ja suoraan motelliin lentokentän viereen. Huomenna herätys klo 3.15 ja kone Melbourneen lähtee 06.00.

Arrowtown ja West Coast

Aamulla soitto Aavalle ja auringonpaisteinen aamiainen joen rannassa. Matkaan taas kohden Queenstownia ja kyytiin tienlaidasta taas Ben ja Megan, jotka tipautettiin tällä kertaa Cromwelliin ja itse jatkettiin kullankaivajakylään Arrowtowniin lounaalle.
Lounaalla päätettiin skipata Queenstown ja ajaakin länsirannikkoa pitkin takaisin Cristchurchiin. Suunnistaminen on muuten täällä siitä outoa, että aurinko paistaa pohjoisesta ja liikkuu oikealta vasemmalle. Sumuisten vuoristojen jälkeen löydettiin sateinen rannikko pahan ilman lampaineen. Lampaat ennustavat nimittäin aika hyvin huonoa säätä. Niitä esiintyy suuressa määrin sateisilla ja koleilla alueilla kuten Irlannissa, Norjassa ja Uudessa Seelannissa. Niiden villa pitää hyvin loitolla sadetta ja kylmää. Sileäkarvaiset vuohet taas ennustavat kuivempaa säätä ja lehmät puolestaan tasaisempaa maastoa. Kaikkea sitä oppii maailmaa matkaillessa. Illaksi Fox Glacierien juureen sadetta pitelemään.

Biplane ja Mount Cook

Aamulla matkaan viimeisenä asiakkaana motellista isännän suunnittelemalle reitille kohden Queenstownia. Vuorilla todella kaunista ja nyt aurinkoista. Matkalla pysähdyttiin Good Shepards Churchillä ja poimittiin pari liftaria matkalta. Ben ja Megan olivat kanadalaisia 19-vuotiaita ylioppilaita neljän kuukauden reppuretkellä NZ-saarilla ja Fidzillä. Tipautettiin nuoriso Mount Cookin risteykseen ja jatkettiin itse pari kilometriä lentokentän laidalle pällistelmään punaista kaksitaso Grummania ja jututtamaan kapteeni Chrisiä. Tinkimisen päätteeksi ilmaan hyvillä mielin. Avolentokone hakkaa ohjaamollisen lentokoneen siinä missä avoauto pesee katollisen. Tosi lentoisa kokemus Lord of Rings kuvauspaikkojen yllä. Iltapäiväksi Mount Cookille lököisälle patikkaretkelle viineilytaukoineen ja yöksi hyvään Hermitage-hotelliin. Upeat maisemat ja mukavia mättäitä lököilyyn. Illalla päästiin jopa saunan löylyihin.

Saaren vaihto

Lauantaiaamulla lähdettiin ajelemaan kohti Aucklandin lentokenttää. Palautettiin auto ja yritettiin löytää toimivaa internet-yhteyttä, jotta oltaisiin saatu kirjoitettua blogia ja ladattua Tapsan kännykkään navigointiohjelma. Ei onnistunut ja aika lentokentällä kului lähinnä kiroillen Uuden Seelannin nihilististä nettipolitiikkaa.

Parin tunnin lento Christchurchiin, joka on yhä osittain suljettu maanjäristyksen takia, joten päätettiin jatkaa matkaa heti alas itärannikkoa. Vuokrattiin nyt vähän parempi Toyota Camry Hybrid, jolla kilometrit taittuivat aikalailla kivammin. Illaksi Timaruun mukavaan motelliin, jossa wireless internet complimentaryna ja saatiin navigointi viimein kuntoon  ja hyvät ohjeet pitäjältä reitiksi.

Ajelua Teletappimaassa

Aamulla maisemareittiohjeita motellin omistajalta ja pedalji pohjassa Taupo-järven ylängölle. Suota ja sadetta, joka vaihtui yhtäkkiä aurinkoiseksi kumpuilevaksi teletappimaisemaksi lampaineen ja lehmineen. Maisema täällä on kuin vuorattu vihreällä sametilla ja hobittien voisi kuvitella hypähtävän minkä kummun takaa hyvänsä.

Pahaksi onneksi TomTom kämähti, joten oltiin keskellä Middle Earthia ilman navigointilaitetta ja poikettiin epätoivoissamme paikalliseen TV- ja radiokorjaamoon. Laitetta ei saatu korjatuksi, mutta aikaa kului, vaikka kyseisessä liikkeessä kello ei ollut käynyt enää muutamaan vuosikymmeneen. Tarjolla olisi ollut mm. C-kasetteja, VHS-kasetteja ja sanelukoneen nauhoja. Matkaa jatkettiin Tapsan kännykän ja paperikarttojen voimin.

Suunniteltiin käyntiä kiiltomatoluoliin, mutta matojen kilohinta oli sen verran kova, että päätettiin tyytyä maanpäällisiin maisemiin. Matkaa jatkettiin kohden itärannikkoa, joka paljastui nilkkasyvyiseksi, ruskeansävyiseksi vuorovesialueeksi. Poikettiin houkuttelevan näköiselle rannalle, jonka valkoinen hiekka paljastui simpukankuoriksi.

Ilta alkoi hämärtää, eikä meillä ollut varattuna yösijaa. Muutama läheltä-piti-yöpaikan jälkeen päädyttiin kiinalaisen motellinpitäjän 'ryöstämäksi' ja paikallisen polttariporukan naapuriksi. Onneksi saatiin vaihdettua huone, joten poikien bileet saivat jatkua, ja mekin pääsimme retken pehmeimpään sänkyyn.

Rotorua ja Lake Taupo

Aamulla soitto Aavalle ja koppero kohden Rotoruaa. Rotoruassa ihmeteltiin kuplivia mutalammikoita, vettäsykseviä geysirejä ja kiwi-lintuja sikahintaan (46 NZD/nenu), Ihan hienoja kyllä olivat. Lisävivahteena aromikas mädän munan lemu. Iltapäivällä ajeltiin läpi Teletappi-maisemien Huka-putousten kautta Taupo-järvelle, joka on suosittu paikallinen lomakohde thermal-kylpylöineen. Motel-shoppailtiin ja löydettiin ihana motelli. Täällä vain anniskeluoikeuksin varustetut paikat ovat hotelleja, muut joutuvat tyytymään motelli-nimitykseen. Meidän paikassa on paitsi uima-allas (28 astetta), myös thermal-allas (38 astetta). Käytiin lähikaupassa hakemassa hiukan viiniä ja aamiaista ja pulahdettiin altaisiin likoamaan. Suunniteltiin omaa aurinkovoimalla toimivaa kesäthermalkylpyallasta Ruissaloon ja lipiteltiin valkoviiniä. Kivaa, erilaista ja rentouttavaa.