D-Day

Aamulla suunnitelmien mukaisesti ensin lenkille ja sitten aamiaiselle. Herkkuja täynnä saavuttiin Arromanchesin D-Day museolle ja saatiin parkkipaikatkin vielä suoraan edestä. Arromanchesiin liittoutuneet rakensivat suuren maihinnoususataman turvamaan tarvike-, kalusto- ja miehistökuljetukset. Ostettiin Overlord-aiheista sarjakuvakirjallisuutta usealla kielellä. N. satasivuiset sarjakuvakirjat kertovat elävästi Normandian maihinnousutarinan.

Matkalla Ohama Beachille ja amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalle, toinen Porscheista sytytti varoitusvalon ’Check Engine’. Porsche-konsultaatio Suomeen ja auto lavalla 40 km päähän Caeniin, Porsche-huoltoon ja kiinni testeriin. Avot! Mitään vikaa ei löytynyt ja Check Engine-valo sammui. Tällä välin Aava ja Samu olivat liftaneet Omaha Beachille ruotsalaisten kyydissä. Liftaaminen Ranskassa osoittautui aika hankalaksi, paikallisten katsoessa poispäin ja turistien autojen ollessa täynnä. Hanna etsi liftareita pitkin Omaha Beachia vain todetakseen heidät löydettyään (monta tuntia myöhemmin), ettei kaksi teiniä mitenkään mahdu Porschen etupenkille. Lopulta Tapsa tuli hakemaan toisen liftarin kyytiinsä.

Hotellille saavuttua päätettiin mennä vielä minigolfaamaan tosi hienosti toteutetulle kentälle. Aava voitti. Iltapala baarissa ja ensimmäistä kertaa samaan hotelliin toiseksi yöksi nukkumaan koko matkan aikana.

Normandiaan

Hometokkurainen herätys ja maittava aamiainen ennen lähtöä Normandiaan. Normandiaan ajeltiin vähän eri reittejä; Aava ja Tapsa pöllöilivät loppumatkan pikkuteillä ja saivat syödäkseen neljän ruokalajin lounaan siidereineen pienessä castelissa. Ruoka oli hyvää ja siideri pahaa, vaikka oltiinkin Calvadosin alueella. Hanna ja Samu voittivat jälleen aika-ajot ja vetelivät jo lonkkaa oikean viiden tähden hotellin sängyssä. Sillä aikaa kun Hanna ja Samu kävivät syömässä, Aava ja Tapsa lepäilivät vuorostaan huoneessa. Yhteinen retki tuulisella, tihkuisella, rantaveden paljastamalla rannalla.

Matka venyi suunniteltua pidemmäksi ja retkeilijät päättivät palkita itseään (rommi)kaakaolla hauskan oloisessa minigolfpaikassa vuodelta 1953. Paluumatkalla hankittiin vielä Tapsalle, Aavalle ja Hannalle uudet takit, jotka sopivat paremmin paikalliseen ilmastoon. Hanna ja Samu hakivat vielä illaksi kanaa ja frittejä huoneeseen syötäväksi. Suunniteltiin vielä seuraavan päivän Normandia kohteet: D-Day Museum, Omaha beach, WWII hautausmaa ja Étretat.

 

Espanjasta takaisin Ranskaan

Helteiden jälkeen herättiin vaihteeksi sateeseen ja 19^oC lämpötilaan. Aamiaisen jälkeen lepäiltiin hetki, jonka jälkeen lähdettiin aamulenkille. Lenkin lopuksi aaltoihin mellastamaan ja säästä huolimatta ranta oli täynnä touhukkaita nuoria. Kun säät ovat liian huonot lököilyyn, surffataan, purjehditaan, melotaan ja pelataan pesäpallon kaltaisia pelejä. Delayed check-out yhdeltä ja autojen nenät kohden Rochefortia. Yksitoikkoisen ajon kohokohta oli lounas Bayonnessa. Kaupunki oli täyttymässä karnevaaliväestä, jotka valmistelivat suurta juhlaa, jonka kantava idea vaikutti olevan punavalkoinen pukeutuminen.

Rochefortiin saavuttiin pöllöilemään kahdeksan aikoihin illalla. TomTom halusi viedä Hannan ja Aavan mielisairaalan pihaan ja onnistuikin siinä. Matkalaiset kuitenkin pakenivat peruuttaen ja saivat ystävällistä ohjausta paikallisilta. Sotilaskasarmista hotelliksi muutettu rakennus oli miljööltään viiden tähden hotelli, huoneeltaan kahden tähden ja terveysvaikutuksiltaan kolmen pääkallon tasoinen. Moulesit ja hampurilaiset läheisessä ravintolassa. Normandia-tunnelmissa katsottiin vielä ’Pelastakaa Sotamies Ryanin’ alku ja painuttiin peittoihin.

San Sebastian

Sunnuntaiaamu Lourdesissa oli lähes autio edellisen illan hulinaan verrattuna. Joko kaikki olivat kirkossa tai vaikeroivat peitoissa. Myöhästyimme normi-aamiaiselta ja meille tarjoiltiin popup-aamiainen hotellin baarissa. Hyvää palvelua.

San Sebastiania kohden lähdettiin aamu kymmeneltä. Tomtom ehdotti taas kätevää reittiä ulos kaupungista, mutta tästä madon reiästä jouduttiin tulemaan peruuttaen takaisin.

Parin tunnin ajo suoraan San Sebastianiin Pyreneiden reunaa pitkin. Tavarat hotellille, autot parkkiin hotellin parkkiluolaan, pintxos-annoksia nassuun lähibaarissa ja sitten uimaan. Rannalla venähti kolmisen tuntia uiden, hyppien, lököillen ja sup-lautaillen.

Illalla katsastettiin Santa Maria del Coron barokkikirkko ja kivuttiin vielä läheisen Urgull-vuoren laelle Jeesus-patsaan juurelle ja takaisin. Kaunis ja lämmin ilta houkutteli nuorison vielä rantaveteen kävelemään ja hyppelemään.

Läpi Etelä-Ranskan

Aamu otettiin rauhallisesti hotellilla. Myöhäisen aamiaisen jälkeen loikoiltiin altailla ja Aava ja Tapsa tekivät retken läheiselle uimarannalle. Hotellilta alkanut veden rajaan tehty kapea betonipenger päättyi vähän ennen uimarantaa ja pakotti seikkailijat veteen ja matka jatkui uiden kovassa (oranssi lippu: uiminen omalla vastuulla) myötäaallokossa koko rannan pituuden. Takaisin tultiin kävellen. Limut hotellilla ja matkaan kohden Lourdesia, joka sijaitsee Pyreneiden vuoristossa ja on katolisten pyhiinvaelluspaikka numero 2 heti Vatikaanin jälkeen siellä tapahtuneiden ihmeiden (67 kpl) ja parantavan lähteen vuoksi. Matkaa kohteeseen oli taivallettavana ensin Välimeren rantaa ja sitten läpi Provencen yli 650 km + delayt. Perille saavuttiin ilta kymmenen jälkeen täyteen hulinaan kaupungilla. Väsyneet matkalaiset kellahtivat heti halvan (100 €) mutta hyvän (****)hotellin sänkyihin.

Ennen nukkumaan menoa tehtiin vielä reitti- ja aikataulusuunnitelma loppumatkaksi  sekä varattiin paitsi kaikki hotellit, myös laivaliput Tukholma-Turku. Matkaa tehdään tästä eteen seuraavasti: tänään 200 km, sitten 2x400 km, lepopäivä, 2*600 km ja ankkurimatka Puttgarten Tukholma 830 km. Takaisin Suomessa ollaan 2.8 sunnuntaiaamuna.

Monaco, Nizza ja Saint-Raphaël

Aamiainen "vesipuhaltimilla" jäähdytetyllä hotellin terassilla ja matkaan. Autot tuotiin hotellin parkista puolipalveluna: toisen sai hakea itse. Lämmöt heti yli 30 astetta ja suunnattiin ensin Monacoa kohden rantatietä pitkin, mutta aika nopeasti vaihdettiin moottoritielle löydettyämme ensin bensa-aseman, joka myi 98-100 oktaanista bensaa.

Monacoon saavuttiin puolilta päivin, ihailtiin jahdit ja autot sekä syötiin lounas laaturavintolassa. Viereisessä pöydässä hierottiin kauppoja jahdista asiaan kuuluvin särpimin ja juomin. Itse tyydyttiin lounasmenuun ja selvittiin ulos niukasti alle 200 euron laskun. Lounaan jälkeen uimaan rantabulevardin merivesiuimalaan ja sitten taas matkaan läpi Nizzan kohden Saint-Raphaelia.

 

Hanna ja Samu valitsivat moottoritien ja Aava ja Tapsa mutkittelivat rantoja ja vuoria sekä pistäytyivät Antibesin linnakekaupungissa välipalalla. Antibesin jälkeen alkoi sopivan mäkinen ja mutkainen tieosuus, jolla kaahattin paikallisten nuorten vauhdissa. Takanamme tullut tyttö ajoi yhdellä kädellä  (toinen roikkui ikkunasta) mutkatietä vauhdilla, joka sai Tapsan puristamaan rattia rystyset valkoisena. Huonompikin kuski pysyi kuitenkin nuorten vauhdissa ja Porsche Boxster osoittautui maineensa veroiseksi kurvinnielijäksi, joka ei hämmästy kuskin virheistäkään.

Aikaisemmin Saint-Raphaeliin saapuneet Hanna ja Samu olivat ehtineen testailemaan hotellin uima-altaat ja merenkin. Illallinen meinasi jäädä väliin puuttuvan pöytävarauksen takia, mutta huumorilla vinkuen saatiin paikka hotellin ravintolasta ja nautittiin kohtuu hintaan loistavaa ruokaa. Lohi carpacciot, mozzarella -salaatit, lampaan koivet, kalat, juustot, Saint Tropez -kaakut, viinit ja konjakit kuonossa suoraan sänkyyn.

Genevestä Genovaan

Aamulla lähtö jo heti klo. 7.30 jälkeen usvaisille teille.

Lämmöt Satignyssä 19 astetta ja Mont Blancilla 13,5. Nopea visiitti Boussons-jäätikölle ennen tunneliin pujahtamista.

Mont Blanc on Euroopan korkein vuori ja sen alittava yli 11 kilometrin mittainen tunneli yhdistää Ranskan ja Italian talous- ja kulttuurialueen muuten mahdottoman vaikeakulkuisella alueella.

Aamiainen italialaisessa pikkukaupungissa (Aosta), jossa kaikki puhuvat koko ajan. Very italian. Aamiaiselta Genovaan vei upea kolmikaistainen maksullinen moottoritie, jolta hyvät näkymät ensin viljaviin alankoihin ja sitten uudelleen rehevään vuoristoon rannikkoa lähennyttäessä. Perillä oltiin heti kahden jälkeen, vaikka taukoja pidettiin milloin mistäkin syystä (aurinkorasvaa, vettä, wc:tä, bensaa). Matkalla saatiin uusi lämpöennätys 37 astetta.

Hotel Bristol löytyi helposti Genovan keskustasta. Liikenne Genovassa oli yllättäen todella rauhallista ja hillittyä. Autot hotellin eteen hätävilkkuihin ja sisään matkan ensimmäiseen upeaan hotelliin. Kaunista ja ilmastoitua.

Suihkut, minibaarit ja kaupunkiin katselemaan Aavan bongaamia nähtävyyksiä. Keskusaukion suihkulähteen, tuomiokirkon, museon ja Unescon nimeämien maailman perintökohteiden nälkiinnyttäminä päädyttiin syömään lähimpään "paikalliseen" ravintolaan suunnitellun hotellin ravintolan sijasta. Originellina pitämämme ratkaisu osoittautui jo alkupalakalojen kohdalla syömäkelvottomaksi lohta lukuun ottamatta; miekka- ja tonnikala olivat jo aikaa nähneet ja hajua saaneet. Pääruuat jäivät syömättä samoista syistä. 75 euron penalty siitä, ettei suostuttu "laittamaan kaikkia kanoja samaan munaan". Nälkä lähti, vaikka mitään ei syöty. Metrolla takaisin hotellille.

Vuorilta Geneveen

Hotelli oli täynnä kiinalaisturisteja ja aamupalan hauskuutuksena oli seurata, kuinka iloinen aamiaistarjoilija yritti selittää ilmeisesti mitään muuta kieltä kuin kiinaa puhumattomille turisteille, kuinka heidän seurueensa aamiainen tarjoiltiin eri paikassa kuin minne he olivat jo asettautuneet. Pointsit tarjoilijalle.

Seuraava etappimme oli Sivusten residenssi Genevessä, Satignyssä. Ihanan huoletonta, kun yöpymispaikka on tiedossa jo etukäteen. Kuumuus alkaa pikkuhiljaa syödä miestä ja naista. Kertaakaan päivälämpötila ei ole pudonnut alle 30 asteen. Matkan varrelta löytyi onneksi taas uimaranta, jonka uimalavalta temppuiltiin ja jututettiin muita matkalaisia. Vesi oli lämmintä ja kirkasta.

Satignyyn saavuttiin Geneven keskustan kautta lämpömittarin osoittaessa 34 astetta. Onneksi Chemin du Sculpteurin Sivusten residenssissä oli pari astetta viileämpää. Ukkosta odotettiin taivaan lahjana ja ulkolämmöt putosivatkin 22 asteeseen rankkasateen myötä. Hannan Porschen ajovalon vaihdon ja seuraavan päivän reittisuunnitelman tekemisen jälkeen syömään paikalliseen ravintolaan kalliisti ja keskinkertaisesti. Viini oli loistavaa.  

Ajoissa nukkumaan. Ikkunat auki ja puhallin soimaan.

Pax Montana

Tiistaina aamiainen Bodenseellä, tsekattiin hotellin ranta ja lehmät ennen lähtöä Liechtensteiniin.  Tunnin ajo ruhtinaskunnan pääkaupunkiin Vaduziin, jossa elohopea kipuili jo aamupäivästä yli 30 asteeseen. Sieltä leimat passeihin ja tädin antamien ohjeiden mukaan ruhtinaskunnan kauneimpaan paikkaan Malbuniin. TomTom temppuili taas Hannalle: delaytä ja U-käännöksiä paikallisten pyykkinarujen alla.

Malbunissa (alt 1500 m) selvästi viileämpää (24,5 c). Lenkkarit jalkaan, juomapullojen täyttö purosta ja edestakaiset hissiliput vuorelle. Ylhäällä innostuttiin kuitenkin tallustelemaan lehmänkellojen kalkkeessa seuraavalle ristillä varustetulle huipulle ja sieltä vielä alas laaksoon. Aikaa retkellä hurahti 1,5 tuntia.

Coopista matkaevästä ja Zurich-järven rantaan uimapulahdukselle pariinkin otteeseen. Hotellin löytäminen neljälle hengelle osoittautui lomasesongin kynnyksellä odotettua kinkkisemmäksi pulmaksi. Lopulta onnistuttiin löytämään PaxMontana-niminen majoitusalan yritys Sachselnin kylästä. Vaatimattoman näköisen gasthausin hinta vastasi viikonlopun hintaa Turun Marinan sviitissä, mutta muutakaan ei oikein ollut tarjolla. TomTomin ohjeista huolimatta löysimme perille. Vastassa oli ensin upea, linnamainen hotellirakennus ja ehdimme jo ilahtua, että rahoille saataisiinkin vastinetta. Hotellin kupeessa oli kuitenkin pienempi ihan söpö gasthaus, jonne ajattelimme varauksemme olevan. Karmea totuus paljastui pian. Todellisuudessa varaus oli viereiseen Chalet PaxMontanaan, joka oli lähinnä sesonkityöläisten asuntolaa muistuttava kommuuni. Henkilökuntaa ei näkynyt mailla halmeilla, joten Tapsa ja Aava lähtivät etsimään sisäänkirjautumisapua varsinaisen hotellin respasta. Sieltä meidät oli upgradattu onneksi hotellin ylimpään neljänteen kerrokseen kahteen kahden hengen huoneeseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Metzingenistä Bodenseelle navigaattorin armoilla

Tapsa heräsi jo kuuden aikaan 11 tunnin yöunien jälkeen. Sillä aikaa kun muut vielä vetelivät sikeitä, autot puhdistuivat kätevästi uutta päivää varten. Onnistuneen aamiaisen jälkeen päivän ponnistukset alkoivat. Saatuamme tarpeeksi moottoriteistä päätimme TomTomin varoituksista piittaamatta ajella lyhintä reittiä. Metzingeniin saavuttiin suunnitelmien mukaisesti heti kauppojen avauduttua kello kymmeneltä. Shoppailua riitti neljään asti hiukan toivomisen varaa jättäneessä outletcityssä. Kaikki kuitenkin löysivät jotain halpaa, kaunista ja tarpeellista.

Metzingenistä lähdettyämme alkoi TomTomin opastama kinttupolkuretki kohti Bodenseetä. Saattue hajosi jo alkumetreillä väärin tulkittuihin käsimerkkeihin. Avoautoillessa sovellamme sukelluksesta tuttuja käsimerkkejä kuten 'eteenpäin', 'oikealle', 'vasemmalle', 'katso', 'ok', 'kilpikonna', 'hai'..
Hanna ja Samu vetivät kinttupolkujen pohjat, mutta kaikki saivat nauttia poikkeuksellisen kauniista maisemista. Lisäksi Tapsa ja Aava nauttivat lauttamatkasta Bodenseen yli (14,5 min ja 15 euroa + jäätelöt). Konstanzissa löydettiin taas toisemme ja päätettiin ottaa suunnaksi Liechtenstein. Pitkä päivä vei kuitenkin uupuneet puput puolentunnin ajon jälkeen mukavaan matkan varrelta löytyneeseen hotelliin.

Prahasta Metzingenin kukkuloille

Aamulenkille ensitöiksi Prahan linnan ympäristöön. Lenkki oli yhtä raskas kaikille, tosin suoritustapa vaihteli ylämäkikävelystä (Tapsa, Hanna) ylämäkivetoihin (Samu, Aava). Aamiainen, blogin päivitys ja autojen nouto saatiin tehtyä aamukymmeneen mennessä. Päätettiin lähteä suoraan kohden Metzingeniä ja palata Prahaan omana retkenä. Matkaa oli tehtävänä yli 500 kilometriä. Perille saavuttiin vasta viideltä illansuussa. Hanna ja Samu voittivat aika-ajot Aavan ja Tapsan missattua yhden risteyksen ja otettua 10 kilometrin sakkokierroksen.

Ruokaa saatiin vasta klo. 18.00 ja schnitzelit upposivat nopeasti nälkäisiin matkalaisiin. Tapsa tippui heti illallisen jälkeen, mutta Hanna ja lapset retkeilivät vielä läheisen vuoren huipulle ja takaisin.

Berliinistä Prahaan

Hannan ja Samun aamu alkoi herätyksellä ennen puolta viittä. Taksilla Turun kentälle ja sieltä välilasku Riikaan. Huono lentokenttäaamiainen ja jatkolento Berliiniin. Kentällä vastassa Tapsa ja Aava sekä kaksi söpöä punaista Porsche Boxsteria.

Aamupala hotellilla, pikainen sightseeing Berliinin nähtävyyksistä ja autojen nokat kohti Prahaa. Saksan autobahneilla molemmat autot ylittivät 200 km tuntivauhdin. Lämpöä täällä on riittävästi, parhaimmillaan auton mittari näytti 36 astetta! Kuuden maissa Prahassa. Kiva ja edullinen hotelli Lindner Prahan linnan kupeessa sai meidät asukeikseen.

Illalla kävellen kohti Kaarlen siltaa ja vanhaa kaupunkia. Matkalla pysähdyttiin syömään Valoria-nimiseen ravintolaan. Aivan huippupaikka! Hienot näkymät yli Prahan, edullisen hinnat ja gourmet-tason ruuat.