Luonto voittaa aina

Autoilemaan heti aamusta kohden False Bayn Restio Streetiä, jossa Hannan serkulla talo. Hieno oli rinteestä lurkittuna infinityaltaineen kaikkineen. Matka jatkui pitkin False Bayn rantaa kohden Hyväntoivonniemeä. Rantaa oli rakennettu huolella ja kaikki näytti olevan kohdallaan, aurinko paistoi ja hiekka oli valkeaa. Rakennukset hienoja. Kadut ja hotellit olivat kuitenkin autioita. Helvetillinen tuuli ja sen mukana lentävä hiekka karkoittivat meidätkin välittömästi takaisin autoon.  Uudelleen ulos Monwabisi beachilla, jonka rahalla tehdyt rakennelmat oli lentohiekka haudannut alleen. Jossain kohtaa vaan ei oltu enää jaksettu siivota tuulentuomia.

Eläinbongaukset alkoivat Bolders Beachilla, jonne mentiin nimenomaan katsomaan ihmeellisiä Afrikan pingviinejä. Dassiat, kudut, paviaanit pentuineen ja strutsi bongattiin myöhemmin matkalla. Lisäksi törmättiin kahteen Homo Sapiens -lajin edustajaan, joiden kanssa oltiin seikkailtu jo eilen. Brittitytöt olivat tällä kertaa levänneen ja hyväkuntoisen näköisiä.

 

Järki sai meidät ensin nousemaan funikulaarilla (kaapelijuna) Cape Pointin majakalle, josta luonto veti taas kävellen yhteensä yli kahden tunnin loivamäkisille ja tuulisille patikkaretkille. Tuulinen täällä siis tarkoittaa vanhan veneilijän arvioimana sellaista 15-18 m/s tuulta. Illansuussa paluumatkalla tuuli vaihtoi vielä äkisti suuntaa ja puhalsi mereltä kaatuvat aallot takaisin merelle. Puuskissa tuulen täytyi olla lähes 30 m/s, sillä sellaisella voimalla tuuli lennätti vettä aaltojen päältä.  Etelä-Afrikka on luonnonolosuhteiltaan kaunis ja vehreä, mutta samaan aikaan karu ja armoton.

Loppumatkan Shapmans Peak Drive oli kaunein ajamamme tienpätkä missään päin maailmaa.