Vuorten takana

Aamupalalla juteltiin saksalaisen naapurimme kanssa, joka suositteli Kirstenboschin kasvitieteellistä puutarhaa myös niille, jotka eivät ole niin innostuneita kukista, siis meillekin. Suunnitelmissa oli viettää päivä viinitarhoilla ja puutarha oli matkan varrella, joten aloitimme sieltä. Kannatti käydä. Parasta oli Tree Canopy Walkway, hieno puinen, kiemurteleva kävelysilta yli puiden latvojen. Kaiken kaikkiaan luonto mantereen puolella vuorten takana on merkittävästi rehevämpää ja ilmasto kosteampaa ja ystävällisempää kuin rannoilla. Porschet, Bentleyt, BMW:t ja Mersut koristivat alueen ökytalojen pihoja. Miljoonalle saisi täällä linnamaista vastinetta.

Puutarhasamoilun jälkeen Groot Constantia -viinitilalle. Vuonna 1685 orjatyövoimalla perustetun viinitilan rakennukset oli museoitu, mutta viinin viljelyä harjoitti edelleen vanha omistajasuku. Tarkisteltiin tulevaa satoa ja pällisteltiin museot, mutta viininmaistelu ennen puoltapäivää jäi väliin autoilevalta 10-vuotishääpäivää viettävältä pariskunnalta. Promilleraja täällä on nolla ja poliiseja joka mutkassa. Lisäksi vasemman puoleinen liikenne vaatii kaiken tarkkaavaisuuden.

Lounaaksi saatiin pikkuhampurilaisia ranskiksilla paikallisesta brasseriesta. Näitä pitäisi jonkun myydä Suomessakin. Lounaalta suomalaistyyppiseen maisemaan Silvermine Reserveen pilvien sekaan. Soiseva järvimaisema lumpeineen oli kovin lapihtavan kesämökkimäinen. Villapaidankin sai kaivaa päälle.

Molo Lolo Lodgella korkattiin paikan tarjoama kuohuviinipullo saksalais/sveitsiläispariskunnan kanssa, joista nainen oli kuuden kuukauden maailmanympärysmatkalla ja mies mukana 5 viikkoa Afrikan osuudella. Illaksi Waterfrontin notkuvien kala- ja äyriäispöytien ääreen. Taksilla kotiin kymmenen maissa ja uni vei juopuneen pupun.