Pöytävuoren valloitus

Aamu alkoi vuokra-auton metsästyksellä. Oltaisiin haluttu jokin kiva avoauto, mutta hinnat täällä näin sesonkiaikaan ovat pilvissä. Pyyntihinta Avisilla 5000 tämän maan rämpylää per päivä eli yli kolme ja puolisataa euroa. Samalla hinnalla saatiin koko loppuajaksi eli viideksi päiväksi BMW 320.

Ensi töiksi ajettiin Pöytävuoren juurelle. Tarjolla olisi ollut matka huipulle köysihissillä, mutta mepä päätettiin tehdä taas tämäkin juttu vaikeimman kautta ja kavuta vuorelle omin pikku jaloin. Matkalle varustauduttiin ostamalla molemmille hatut (tänään +27 astetta ja täyttä aurinkoa). Matkaeväinä oli kuusi pullollista juotavaa, suolakeksejä, pikkujuustoja ja keksejä. Matkan ensimmäinen kolmannes vei tunnin verran ja oli alkuun jyrkkää kinttupolkua, myöhemmin hiukan loivempaa kivikkoa. Mieli korkealla jatkoimme kiipustamista. Eteen tuli yhä jyrkempää maastoa, välillä tarvittiin kädetkin käyttöön. Viimeisellä kolmanneksella ohitettiin pari brittityttöä, joista toisella oli jo juomat ja voimat loppu. Juteltiin tyttöjen kanssa hetki ja naureskeltiin opaskirjaa, jossa sanottiin reitin sopivan kaiken ikäisille ihmisille ja koirille. Koirista en tiedä, mutta kovin paljon vanhemmälle minälle reitti saattaisi olla melkoisenkin haastava.

Miltei kolmen tunnin kapuamisen jälkeen edessä häämötti jo lupaava loppusola, jonka nimeksi annettiin epäluulostellen 'The Hole of The Good Hope', varmoina siitä, ettei kapuaminen vielä loppuisi. Lopulta päästiin huipulle ja olo oli epätodellisen voittoisa: Hengissä! Huipulla olleesta baarista saatiin Tapsalle pari olutta ja Hannalle pari jäätelöä, joista myös tamaani oli kiinnostunut. Lisäksi vielä pari pussia sipsejä suolatasapainoa korjaamaan. Tepasteltiin tunnin verran Pöytävuoren laakealla huipulla ja löydettiin muistokivi, johon oli liitetty kylttejä vuorella kuolleiden muistoksi. Osa oli pudonnut, osa kuollut lämpöhalvaukseen ja joiltain puuttui kuolinsyy kokonaan. Sama toteemi reitin alussa olisi saanut harkitsemaan koko kiipeämistä hyvästä syystä. Paluumatka köysihissillä.

Alhaalla tavattiin uudestaan rinteeseen läkähtyneet brittitytöt ja heitettiin heidät hotellille ja ajettiin itse Camps Bayhin uimaan. Uimarannalla tuuli vähintään 15 m/s ja vesi oli jääkylmää. Jääveden ja hiekkapuhalluksen virkistäminä ajettiin takaisin hotellille.Auto parkkiin, vaatteiden vaihto ja lähikuppilaan syömään illallista.