Aamulla olo molemmilla kuin tapetuilla madoilla. Tuskin jaksoi kättä nostaa. Valuttiin rantaan lueskelemaan ja vähän uiskentelemaankin. Sukelluspro Nate nouti hotellilta vähän yhden jälkeen. Matka jutusteltiin hollantilaisen Havaijilla vaihdossa olevan yliopisto-opiskelijatytön Elken kanssa. Jotenkin sosiaalinen koodi tuntui toimivan luonnostaan helposti eurooppalaisten kanssa. Merellä tuuli aikalailla ja matka ja valmistautuminen sukelluksiin oli aika keikkuisaa. Osa kurssilaisista voi pikkuisen pahoinkin. Vedessä sama meno jatkui. Aallot ulottuivat pohjaan asti ja kokoajan sai olla sätkimässä itseään vasten virtoja. Ensimmäinen sukellus päätettiin "väsyneen sukeltajan" hinaamiskokeeseen. Hanna oli aika valmis hinattavaksi kannelle hinailtuaan ensin Tapsaa pitkin kuohuvaa merta. Big papa was heavy again.
Toinen sukellus oli vähän kevyempi, mutta kun viimein saatiin lisenssit käteen rannalla oli kello jo yli seitsemän illalla ja voimat aika vähissä. Nopea ja huono illallinen lähibaarissa ja peittoihin viimeistä kertaa Havaijilla ja USA:ssa. Huomenna lennetään myöhään illalla Uuteen Seelantiin alkuperäisen aikataulun mukaan muutosten osoittauduttua mahdottomiksi. Toisaalta on tätä Havaijiakin tässä jo ehditty näkemään ja pipotkin on jo valmiiksi ostettu.
Onnea! Uudessa Seelannissa on paha öljyvahinko. Älkää sukeltako siellä. Näkyvyys on varmaan kyllä silti parempi kuin täällä Suomessa.
VastaaPoista